Avainsana-arkisto: työ

Isillä on työ, äidillä on työpaikka

Meillä kotona lapsiani on ihmetyttänyt isän ja äidin työn ero. Näin se menee:

Äidillä on työpaikka. Äiti on sairaanhoitaja.
Äiti lähtee usein aikaisin aamulla työpaikalle. Siellä äiti pukee työvaatteet, hoitaa sairaita, riisuu päivän päätteeksi työvaatteet ja tulee kotiin. Sairaat eivät maailmasta lopu, joten äidin työ jatkuu ja jatkuu aina vaan. Töistä saa kuukausipalkkaa, joka on suurin piirtein samanlainen joka kuukausi ja sitten on pari pitempää lomaa. Eli äidillä on pitkä vapaa, jolta saa silti palkkaa.

Isällä on työ. Isä on viestinnän kevytyrittäjä.
Isi saattaa yleensä lapset kouluun ja eskariin aamuisin lökäpöksyt jalassa, koska isin työ on ”joustavampi”. Toisaalta joskus isi pistää aamulla nappaskengät jalkaan ja pikkutakin päälle ja ampaisee jonnekin. Aika usein isi on kotona tietokoneen ääressä tekemässä niitä hommiaan, mutta aika usein se on jossain paikassa, joka yleensä on eri paikka kuin viimeksi. Isi tekee aina muutamaa eri hommaa yhtä aikaa, ja ne työt loppuvat: isi etsii koko ajan työtä, koska kun yksi työ on tehty, niin se on sitten valmis. Ja sitten pitää löytää uusi työ. Se uusi työ voi löytyä samasta paikasta kuin edellinen, taikka sitten ihan uudesta paikasta. Joinakin kuukausina isä voi saada paljon enemmän rahaa kuin äiti, joinakin kuukausina paljon vähemmän. Mutta lomaa isällä ei ole koskaan. Isä vain päättää olla tekemättä töitä silloin kun äidillä on pitkät vapaat. Siitä ei kukaan maksa rahaa.

Näin meillä. Tuttujen kesken sekä julkisessa keskustelussa puhutaan paljon töistä. Tänä aamuna luin esimerkiksi Marko Suomen mainion blogitekstin tulevaisuuden työstä, joka itse asiassa on jo täällä. Tämä kuvaus istuu todella hyvin omiin hommiini, ja varmasti aika monen muunkin töihin. Mutta Suomen työ taitaa olla sellainen hybridi, jossa yhdistyy sekä työpaikka että työ. Väittäisin kuitenkin, että yhä pienemmäksi näyttäisi käyvän niiden joukko, joilla on työpaikka. Ja yhä suuremmaksi kasvaa niiden joukko, joilla on työ. Tai pikemminkin – töitä.

Myynnin ja työn ytimessä ei ole raha

Tämä teksti on lauantaipäivän filosofointia minulle merkityksellisistä käsitteistä, kuten myyminen, työ ja raha. Pohdinnan taustalla on uskomukseni, että lähitulevaisuudessa kuukausipalkkatyö vuosia jatkuvassa, toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa on työntekijöiden vähemmistön ilo.

Käsitteet muuttuvat.

Tässä kuvassa myydään, vaan rahaa ei tästä löydy.

Tässä kuvassa myydään, vaan rahaa ei tästä löydy.

Paljon puhutaan myymisestä. Minäkin puhun paljon myymisestä. Että varsinkin kevytyrittäjän pitäisi myydä, myydä ja myydä. Mutta minusta myymiseen itseensä ei kuulu raha.

Määrittelen myymisen toimintana, jolla yritetään saada toinen ymmärtämään meidän tarjoamamme asia.

Oli sitten kyseessä idea, palvelu, tavara, hanke – tavoitteena on saada muut käsittämään sen hienous ja uskomaan siihen. Sitten he voivat olla valmiita maksamaan siitä, oppimaan sen, tavoittelemaan sitä tai toimimaan sen asian eteen. Mitä vain voi siis myydä. Mutta myymisestä seuraavat asiat, toivomamme asiat, kuten raha, tuki tai suosio, eivät ole myymisen ytimessä, eivätkä sille olennaisimpia.

Arvokkaampaa on, mikäli myyntimme kohde ymmärtää meitä, muttei siltikään lähde kelkkaamme. Koska tällöin asiassamme jokin mättää. Syy nihkeyteen on saatava selville ja arvokasta palautetta pohdittava – asiamme voi vaatia kehittelyä. Myyminen voi olla onnistunutta, vaikka ostamista siitä ei seuraisikaan.

Toimimattoman asian myyminen ei ole myymistä vaan huijaamista ja väärin.

Raha ei liity suoraan myyntiin. Raha on välinearvo, siis väline jonkin toteuttamiseen. Rahan rooli on mahdollistaa arvokkaan asian toteutuminen kestävästi. Toiminnan on voitava korvata kulut, elättää tekijänsä ja kehittyä paremmaksi. Muuten toiminta ei ole kestävää.

Raha ei ole myöskään työn ytimessä. Työnantaja ei anna rahaa, vaan työtä.

Työ (substantiivi) on ensisijaisesti ongelma, haaste, urakka. Homma, joka pitäisi hoitaa.

Työntekijä ei ole henkilö, joka saa palkkaa, vaan joka tekee sen työn. Raha tulee kuvioon vasta jälkikäteen, korvauksena työstä, jotta toiminta olisi kestävää.

Työ (verbi) on itseisarvo, mikäli se käsitetään toimintana, jolla järjestelmällisesti yritetään ratkaista elämän ongelmia ja parantaa elämänlaatua.

Näin käsitettynä työ on yhteiskunnan perusta. Työ ei tarkoita samaa kuin palkkatyö eikä varsinkaan samaa kuin kuukausipalkkainen palkkatyö toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työ on toimintaa, jolla yritetään saada jotain hoidettua.

Minä etsin töitä. Etsin siis ongelmia ja tarpeita, jotka osaan ratkaista, joissa voin auttaa. Joissa minusta on hyötyä, joissa toiminnallani on arvoa muille. Tällaisesta työstä kehtaan neuvotella myös korvauksen, joka korvaa kuluni, elättää ja auttaa kehittämään toimintaani. Mutta ensisijaisesti en etsi rahaa, vaan viestinnällisiä ongelmia. Mitä harmillisempia ja epämääräisempiä ne ovat, sen parempia. Minun tehtäväni on keksiä, miten niitä voisi hoitaa.

Tarkennan vielä, että minulla on juuri nyt töitä – päiväni ovat varatut ensi vuoden helmikuun loppuun saakka. Mutta minun on katsottava myös sen jälkeiseen aikaan. Lisäksi, vaikka saisin niin sanotun ”pysyvän” työpaikan, joka on toistaiseksi voimassa, etsisin silti jatkuvasti töitä. Koska maailma on muuttunut. Esimerkiksi kouluttautuminen on nykyisin elinikäistä oppimista, jatkuvaa kurssittautumista ja uuden opiskelua. Samoin uskon elinikäiseen työnhakuun. Työ on pirstaloitunut ja levällään.

Hei viestinnän tuttava, tarvitsen sinua!

Lähetä kaveripyyntö! Saatan tarjota töitä!

Minulla on positiivinen ongelma, joka on samalla hyvin vakava:
Vaikuttaisi siltä, että minulla olisi asiakkaita ja kädet täynnä hommaa tuonne helmikuun loppuun asti. Tämä on tietysti upeaa.

Mutta jos nykyiset työni tästä paisuvat tai minulle tulee uusia asiakkaita, niin joudun pinnistelemään auttaakseni heitä. Myös kaltaiseni viestinnän kevytyrittäjä tarvitsee jatkuvasti uusia asiakkaita ja työtarjouksia, jotta sen helmikuun jälkeenkin olisi kivasti kädet täynnä töitä. ”Myy, myy, myy!” on oikein hyvä nyrkkisääntö yrittäjälle kuin yrittäjälle.

Joten jos sinulla on viestinnän ongelma tai muu tarve, niin ota vain rohkeasti yhteyttä. Varaan aikaa tapaamiselle ja uskon voivani auttaa.

Mutta jo nyt olen työtä vähän kanavoimassa muillekin, ihan vain siksi, että asiakkaani voisivat paremmin vastata tarpeisiinsa esimerkiksi sellaisissa asioissa, joissa en ole paras asiantuntija (ja sellaisia alueita on paljon). Joten, jos olet Keski-Suomessa työtä kaipaava viestintäihminen ja tunnet minut edes jotenkuten, niin:

    • Jos et ole jo LinkedIn-tuttuni, niin pistä ihmeessä kutsu!
    • Toivoisin, että profiilistasi saisi kuvaa siitä mitä osaat ja oletko käytettävissä.
    • Tietysti paras olisi suora privaattiviesti vaikka LinkedInissä. Esimerkiksi vaikka näin: ”Moi Aleksi! Muistatkos, teimme yhdessä x. Olen erikoistunut x ja olisin valmis tekemään hommia x.”
    • Ja jos et vielä tunne minua, niin seuraa vaikka Twitterissä, kyllä tiemme ennemmin tai myöhemmin sitten käyvät yksiin.

terveisin,

Aleksi