Avainsana-arkisto: strateginen viestintä

Trump on strateginen viestijä – ole sinä parempi

Chess.

Jos ihmiset ovat viestinnässäsi pelinappuloita, olet väärällä polulla.

Trumpin voiton jälkeen on muutamankin kerran mainittu, että olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen todellisuuteen ja että faktoilla ei ole väliä. Tämä ei pidä paikkaansa. Puheella, retoriikalla, voi saada kannatusta ja voittaa vaalit. Mutta edelleenkään se ei riitä esimerkiksi tekemään päätöksiä, jotka oikeasti parantavat maailmaa ja korjaavat ongelmia. Yksityiskohdat, faktat ja data ovat yksinkertaisesti pirun tärkeitä. Nykypäivänä on helppoa ja tärkeää hyödyntää uutta tietoa ja tarkistaa tosiasioita.

Mutta tosiasiat eivät todellakaan riitä, koska ihmisten ei tarvitse hyväksyä niitä. Sosiaalinen mediamme on täynnä älykkäitä ihmisiä, jotka haluavat voittaa keskusteluita, puuttuvat ahkerasti virheisiin ja hierovat vastustajiensa mokia näiden naamoihin. Mutta yksikään idiootti ei halua kuulla olevansa tyhmä.

Donald Trump on oikeasti ihan älykäs ihminen mutta myös demagogi, epäeettinen retoriikan käyttäjä. Hän käyttää puheissaan liioittelua, yksinkertaistuksia, uhkauksia ja muita ikäviä keinoja, joilla heikennetään julkisen keskustelun laatua. Mutta puhuessaan näin Trump osoittaa kuulijoilleen tajuavansa heitä: Katsoin televisiosta, kuinka Trump kailotti haluavansa lyödä tätä tai tuota tyyppiä nokkaan. Kuulostaa väkivaltaiselta. Mutta myös hyvältä esimerkiksi sellaisen korvaan, joka tekee kolmea minimipalkkaista työtä, on silti talousvaikeuksissa ja kuulee jatkuvasti uutisissa hallinnon korruptiosta ja tehottomuudesta. Trump puhui näin koska on strateginen viestijä: ei hänen voittaakseen tarvinnut valistaa kansaa tai saada heistä fiksuja saati kirjanoppineita, hän tarvitsi vain heidän tukensa ja äänensä.

Työskentelen yliopistossa ja tämä paikka on täynnä kirjanoppineita, jotka tietävät hyvin paljon kaikenlaisesta. Moni on vähän besserwisseri, minäkin. Mutta koitan muistaa, ja toitottaa muillekin, että jos tiedätkin asiat paremmin kuin muut muttet osoita heille kunnioitusta ja hienotunteisuutta, niin et koskaan saa viestiäsi perille. Vaikka miten latelisit tosiasioita ja faktoja ja osoittaisit heidän argumenttiensa virheitä. Koska loppujen lopuksi jokainen ihminen voi itse valita mitä hyväksyy totuudekseen. Jos annat kuulijoidesi ymmärtää, että he ovat idiootteja tai jotenkin huonoja, niin eivät he hyväksy viestiäsi. Onnistuaksesi sinun pitää ensin huomioida kuulijoidesi tunteet ja kuunnella heitä herkällä korvalla. Trump teki näin ja hän voitti vaalit.

Nyt kun taas kuntavaalit ovat edessä ja sitten sen jälkeen taas uudet vaalit – pitäkää mielessä, että jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas. Erityisesti jos hän on mielestäsi tyhmä tai väärässä. Koska asenteesi näkyy päälle päin ja hän ei siksi hyväksy viestiäsi. Jos haluat saada aikaan muutoksen vastapuolen kannattajissa, niin ainoa keino siihen on kunnioituksen osoittaminen, keskusteleminen niin kuin vertaiselle (olemmehan kaikki tasa-arvoisia suomalaisia Suomen tasavallassa) sekä ennen kaikkea olennaista on kärsivällinen kuuntelu ja sen läpikäyminen, mitä toinen haluaa sanoa.

Kaiken sen räyhäämisen alla – koetaanko jotain uhkaksi? Mikä ja miksi? Millä perusteella? Mikä tarkkaan ottaen on huonosti? Jossain vaiheessa löydätte seikkoja, joista olette samaa mieltä. Samoja arvoja – on tärkeää esimerkiksi kokea olevansa turvassa. Sitten jo voitte keskustella siitä, mikä toisen osapuolen ajattelussa ja puheissa on uhkaavaa ja miksi. Tätä kautta voi sitten löytyä yhteinen sävel ja vaikka olisittekin loppujen lopuksi eri mieltä edelleen, pystytte sentään tekemään joissain asioissa yhteistyötä. Ja se on demokratian ydin: että erimieliset ihmiset kykenevät yhteistyöhön ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ristiriidoista huolimatta.

Eettinen viestintä ei selviä ilman hyvää ympäristöä

Business man with ace up his sleeve

Pelaako viestintäsi avoimin vai suljetuin kortein?

Kirjoitin viime vuonna hallintarekisterin viestintäkohun aikoihin siitä, kuinka strateginen viestintä voi olla eettisesti pahaa (osa 1 ja osa 2). Painotan, että lähtökohtaisesti strateginen viestintä voittaa läpinäkyvän, avoimen ja eettisen viestinnän. Jälkimmäinen on kuin kataja: onnistuessaan kestävä, joustava ja särkymätön, mutta vaatii juuri oikeanlaisen kasvualustan tai kuolee.

Käsitän strategisen viestinnän tavoitteellisena, suunnitelmallisena toimintana. Siinä analysoidaan toimintakenttä ja sen eri toimijat, luodaan kilpailutilanteen pohjalta tai sen huomioiva voittoisa strategia sekä määrätietoisesti toteutetaan sitä. Kyseessä on siis keino päihittää vastustus ja saada aikaiseksi halutut asiat. Ongelma tässä on se, että tällaisella lähestymistavalla itse asiassa luodaan vastustajat ja kilpailua sinne, missä sitä ei edes tarvita tai minne se ei kuulu. Näin on erityisesti julkisella puolella. Toimittajilla on merkittävä yhteiskunnallinen rooli, joka on huomioitu esimerkiksi lainsäädännön erioikeuksilla. Toimittajat eivät ole viranomaisten vastapuoli, vaan tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita, joita täytyy huomioida vaan ei manipuloida.

”Julkishallinnossa on syytä jatkuvasti myös viestinnässä pitää mielessä, mistä on kysymys: Julkisuusperiaatteen tarkoituksena ei ole markkinoinnin keinoin selittää hallinnon toimintaa eikä suojella päätöksentekijöitä, vaan antaa ihmisille mahdollisuus muodostaa kelvollisen tietopohjan perusteella käsityksensä yhteisistä asioista, valvoa vallankäyttäjiä ja vaikuttaa vallankäyttöön.”

Anna-Riitta Wallin

Toinen asia sitten on se, että myös avointa ja läpinäkyvää viestintää ajava viranomainen voi joutua strategisen viestinnän uhriksi. Hyvä esimerkki tästä ovat erilaiset kaavoitusasiat, joissa joku yksityinen henkilö tai yhdistys vastustaa kaavamuutosta valittamalla, venyttämällä ja hankaloittamalla kaikissa mahdollisissa tilanteissa, vaikka tietäisi, etteivät esimerkiksi valitukset mene läpi; viranomaisen on viestittävä avoimesti kaavoitusprosessi, vastustaja voi pelata suljetuin kortein ja juonia jarruliikkeensä kaikessa rauhassa.

Eettinen, läpinäkyvä ja avoin viestijä on siis altavastaajana aina: eettinen pelaa avoimin kortein ja koittaa yhteistyötä sekä kaikkien kaveruutta, strateginen pelaa suljetuin kortein ja ajaa henkilökohtaista etuaan ja muiden kampitusta joka mutkassa. Ainoa keino eteenpäin on se, että ympäristö palkitsee ja tukee eettistä ponnistelua sekä rankaisee ”pahantekijöitä”. Oli kyseessä sitten yritysten kilpailutilanne, julkisten viranomaisten toiminta tai kolmannen sektorin sisäinen peli. Tällöin pelisäännöt muuttuvat ja strateginen pelaaminen alkaa toimia itseään vastaan. Valitettavasti tällainen hyvän viestinnän konteksti on vallalla vain riittävän isossa mittakaavassa – esimerkiksi paikallispolitiikassa paikallismedia ei ole riittävän vahva tai paikalliset aktivistit riittävän organisoituneita, sama koskee laajalti yrityssektoria sekä esimerkiksi ammattijärjestöjä. Tällaisessa tilanteessa eettisen, hyvän viestijän on pyrittävä kohti ideaalia mutta samalla ymmärtäen strategisen viestinnän ”reaalipoliittiset” seuraukset.

Strateginen viestijä voi toimia yksin, mutta avoin, läpinäkyvä viestijä tarvitsee liittolaisia – yleisöä ja yhteistyökumppaneita. Lääke likaisen tilanteen parantamiseksi on sammumaton idealismi, sinnikkyys ja aktiivinen keskustelu verkostojen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä terävä pelisilmä kentän tilanteen ymmärtämiseksi.

”The price of freedom is eternal vigilance.”

–Leonard H. Courtney

Ei tuhota niitä siiloja!

Erilaisten siilojen hedelmiä hyllylläni.

On hienoa, että nykyisin puhutaan paljon organisaatioiden siiloista. Mutta vähemmän hienoa on, että tällöin yleensä on kyse niiden romuttamisesta.

Tiivistettynä:

  • Siilot ovat seurausta vuosikausien työstä: koulutuksesta, työelämästä, vuorovaikutuksesta, opinahjojen ja koulukuntien muotoutumisesta, yhteisistä kokemuksista.
  • Siiloja syntyy sinne, missä on koordinoitua, erikoistunutta, inhimillistä toimintaa.
  • Siilot eivät katoa noin vain organisaatioiden rakenteista, mutta vielä hankalammin ihmisten mielistä!
  • Jos siiloja ”räjäytetään” ja yksiköitä yhdistetään, voi helposti käydä niin, että yksi siilo vain valtaa muut.

Käsitän, että siilot ovat toimintaa ohjaavia, yhteisöllisesti rakennettuja kulttuurirakennelmia. Nämä koostuvat ihmisten keskinäisestä viestinnästä, ihmissuhdeverkostorakenteesta ja jäsentensä tietämyksen laadusta. Tietysti osansa siilorakenteessa on opitulla tavalla, joka on ajan saatossa fossiloitunut rutiineiksi ja uskomuksiksi organisaatioon. Mutta iso rooli tässä on koulutuksella: moni eri organisaatio on siiloutunut siitä syystä, että sen jäsenet eri yksiköissä jakavat saman vuosikausien mittaisen erityiskoulutustaustan. Voisi melkein sanoa, että koulutuksen tarkoituksena on luoda ihmiselle siilo-osaamista omasta tötteröstään. Tietyillä aloilla, joilla vallitsee esimerkiksi vahvat standardit, vahvat siilot luovat varmuutta ja osaamista, esimerkiksi vaikkapa luonnontieteissä tai erityisalojen insinöörien kohdalla.

Mitä seuraa, jos siilot romutetaan pois? Yhdistetään organisaatioita ja yksiköitä, sekoitetaan ihmisiä. Kaaos siitä seuraa. Ihmiset toimivat siten, että he pyrkivät hallitsemaan ympäristöään luomalla siihen rakenteita. Että ympäristö olisi hallinnassa ja ymmärrettävissä. Jos rakenteita ei ole, niin rakenteet luodaan.

Joskus tarvitaan vanhojen luutuneiden rakenteiden tuhoamista ja siirtymistä uuteen kaaoksen kautta. Tästä antaa Snowden lyhyen esimerkin artikkelissaan (lähde lopussa, Figure 5). Mutta tässäkin tapauksessa kaaos on välivaihe uuden, toimivamman rakenteen löytämiseksi. Joka tapauksessa iso organisaatiomuutos on aina pitkä, työläs prosessi, joka kuluttaa työntekijöitä ja maksaa paljon rahaa.

Mikäli uusi, ajattelua ja toimintaa ohjaava rakenne ei ole tähtäimessä, voivat siilonpoistotoimenpiteet olla hyvin tarkoituksenvastaisia: keskustelin pari vuotta takaperin viestinnän seminaarissa ja kuulin eräästä ulkomaalaisesta yrityksestä, jossa siilojentuhoamisjattelun vuoksi päätettiin yhdistää markkinointi, sisäiset viestintäyksiköt ja suhdetoimintayksiköt yhdeksi viestintäyksiköksi yhteispelin parantamiseksi. Jokainen näistä viestinnän siiloista kattaa oman väkensä omanlaisilla koulutuksen luomilla maailmankatsomuksilla. Mitä tapahtui? Suhdetoiminnan johtaja sai uudessa organisaatiokokonaisuudessa ylivallan ja rinnakkaisten siilojen sijaan uusi järjestys oli suhdetoiminnan siilon ylivalta. Vanhojen rakenteiden purkaminen johti siis sisäiseen valtapeliin ja yhden siilon voittoon. Siilothan ovat luonteeltaan sosiaalista tietoa, ne eivät katoa mihinkään vain julistamalla, että nyt näitä yksiköitä ei enää ole ja nyt olemme kaikki vain tämä yksi yksikkö. Vaikka vanhat organisaatiorakenteet poistettaisiin nimellisesti ja tilalle tehtäisiin uudet, niin ihmiset toimivat vanhojen pohjalta. Uusi toimintatapa on opittava ensin, ja oppiminen on hidasta.

Joskus siilojen tuhoaminen voi olla hyvä juttu. Mutta väittäisin, että yleensä ei. Yleisesti ottaen en oikein välitä nyrkkisäännöistä – jokainen organisaatio, jopa samalla alalla toimiva ja saman kokoinen organisaatio on ainutlaatuinen kokonaisuus. Se sijaitsee omassa ympäristössään, omankaltaisilla ihmisillä, omanlaisilla suhteillaan. Jokainen organisaatio kaipaisi sille räätälöityjä otteita organisaatiosuunnitteluun. Joskus voi olla niinkin, että organisaation sisällä on niin voimakas ja monimutkainen valtapelisotku, että siilojen purkamista pitäisi tehdä tästä syystä. Vaan siinä helposti voi käydä kuten viestintäyksikköesimerkissäni. Kaikkialla missä ihmiset tekevät yhdessä töitä, on poliittisia valtapelejä.

Mutta yleisesti ottaen kannustaisin keskustelevuuden lisäämiseen siilojen välille, en niiden tuhoamiseen. Esimerkiksi yksi nyt yleistyvä, hieno keino keskustelun ja yhteistyön lisäämiseen siilojen rajojen yli isommissa hankkeissa on tehdä nopeasti Proof of Concept ja käydä keskustelua siitä. Mikä toimii, mikä ei, miksei? Integroitu viestintä lähtee käsityksestä, että viestinnän tehtävänä on toimia ”boundary spanner”ina organisaation eri osien välillä ja auttaa siiloutunutta väkeä yhteispeliin kohti organisaation tavoitteita. Siilojen rajoja silloilla yhdistäen, ei rajoja tuhoten.

Artikkelilähde:

(Tämä teksti on muokattu versio vanhasta tekstistä, jonka julkaisin aiemmassa blogissani. Aihe tuli taas esiin keskusteluissa viime viikolla, joten päätin palata aiheeseen.)