Avainsana-arkisto: julkisuuslaki

Diaarin tärkeydestä ja uteliaisuudesta julkisuuslain kannalta

Vappu oli kaunis ja mainio. Mutta grillailujen lomassa tuli luettua tärkeä kirjoitus, Helsingin Sanomien Susanna Reinbothin teksti: Petosmiehet voivat rauhassa jatkaa touhujaan, koska tuomioistuimet pimittävät tuomioita

Reinbothin kuvaama kokonaisuus on kauhea, juuri niistä syistä joita hän luettelee. Diaari tai vastaava rekisteri on olennaisen tärkeä tietopyytäjälle. Julkisuuslaissa on erikseen mainittu, että diaarimerkintä on julkinen tieto. Tietopyytäjän on voitava jostain tarkistaa, mitä asiakirjoja on saatavilla, jotta hän osaisi pyytää tietoja niistä. Tämä ajatus on kirjoitettu lainsäädäntöön, niin julkisuuslakiin kuin hallituksen esitykseenkin siitä. Asia on tärkeä erityisesti siksi, että tietopyyntöjä käsittelevässä tutkimuksessa niin Suomessa kuin ulkomailla on usein huomioitu, että tietopyyntö voi onnistua osittain – jotain jää saamatta. Diaarin avulla voi selvitä, mitä se ”jokin” on.

Reinboth kirjoittaa, että perusongelma on asenteissa – kansalaisten tietopyyntö tulkitaan puhtaaksi uteliaisuudeksi ja tätä motiivia virkamiehet eivät hyväksy. Tämä ajattelu on väärin. Kuten Reinboth muistuttaa, pyytäjän motiivi ei kuulu viranomaiselle. Lisäksi uteliaisuuden kieltäminen tietopyyntöjen motiivina on täysin vastoin julkisuuslain tarkoitusta. 3§, Lain tarkoitus:

Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Koko laki on laadittu siksi, että yksilöt voisivat valvoa, tarkastaa ja udella julkista valtaa! Ja tämän uteliaisuuden mahdollistamiseksi avoimet diaarit ovat keskeisiä työkaluja.

Sananvapauden ja viranomaistiedon suhde sekä suomalainen energiapolitiikka

Perustuslain 12§ käsittelee sananvapautta. Mutta ei pelkästään sananvapautta. Pykälä on nimeltään ”Sananvapaus ja julkisuus”. Sen toinen momentti kuuluu:

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Miksi viranomaistiedon julkisuus on samassa pykälässä sananvapauden kanssa? Koska ilman viranomaistiedon julkisuutta demokraattinen keskustelu on tyhjää ja vailla sisältöä. Yhteiskunnallisista asioista ei voi keskustella ilman tietoa tosiasioista. Tätä faktapohjaista tietoa yhteiskunnasta löytyy viranomaisten asiakirjoista – ei viranomaisen suusta.

Uutisissa energia-alan professorit valittivat, kun Suomessa ei keskustella energiapolitiikasta. Mutta ei siitä voi keskustella, koska sille ei ole sisältöä:

Taloussanomat pyysi elinkeinoministeriöltä energiankäytön tulevaisuutta käsittelevät Excel-mallinnukset. Ministeriö kieltäytyi antamasta niitä. Asia eteni hallinto-oikeuteen ja lopulta korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen linjaten:

Korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä olleiden tulosteiden perusteella aineistoa voidaan luonnehtia luonnosmaiseksi ja osittain myös muistiinpanojen omaiseksi.

Toisin sanoen Excel-mallinnukset ovat niin köykäisiä, ettei niitä lasketa viranomaisen asiakirjoiksi. Suomalainen energiapolitiikka on siis vedetty hatusta lobbareiden, virkamiesten ja poliitikkojen keskenään sumplimalta fiilispohjalta. Ei ole mitään mistä keskustella.