Avainsana-arkisto: Helsingin Sanomat

Diaarin tärkeydestä ja uteliaisuudesta julkisuuslain kannalta

Vappu oli kaunis ja mainio. Mutta grillailujen lomassa tuli luettua tärkeä kirjoitus, Helsingin Sanomien Susanna Reinbothin teksti: Petosmiehet voivat rauhassa jatkaa touhujaan, koska tuomioistuimet pimittävät tuomioita

Reinbothin kuvaama kokonaisuus on kauhea, juuri niistä syistä joita hän luettelee. Diaari tai vastaava rekisteri on olennaisen tärkeä tietopyytäjälle. Julkisuuslaissa on erikseen mainittu, että diaarimerkintä on julkinen tieto. Tietopyytäjän on voitava jostain tarkistaa, mitä asiakirjoja on saatavilla, jotta hän osaisi pyytää tietoja niistä. Tämä ajatus on kirjoitettu lainsäädäntöön, niin julkisuuslakiin kuin hallituksen esitykseenkin siitä. Asia on tärkeä erityisesti siksi, että tietopyyntöjä käsittelevässä tutkimuksessa niin Suomessa kuin ulkomailla on usein huomioitu, että tietopyyntö voi onnistua osittain – jotain jää saamatta. Diaarin avulla voi selvitä, mitä se ”jokin” on.

Reinboth kirjoittaa, että perusongelma on asenteissa – kansalaisten tietopyyntö tulkitaan puhtaaksi uteliaisuudeksi ja tätä motiivia virkamiehet eivät hyväksy. Tämä ajattelu on väärin. Kuten Reinboth muistuttaa, pyytäjän motiivi ei kuulu viranomaiselle. Lisäksi uteliaisuuden kieltäminen tietopyyntöjen motiivina on täysin vastoin julkisuuslain tarkoitusta. 3§, Lain tarkoitus:

Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Koko laki on laadittu siksi, että yksilöt voisivat valvoa, tarkastaa ja udella julkista valtaa! Ja tämän uteliaisuuden mahdollistamiseksi avoimet diaarit ovat keskeisiä työkaluja.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston uudistusehdotukset = leikkauslista

Joskus poliitikon on hankala sanoa asioita suoraan. Erityisesti silloin, jos sanottavana on jokin ikävä asia. Tällöin poliitikko voi sortua älylliseen epärehellisyyteen. Jos ei varsinaiseen valehteluun, niin melkoiseen sumutukseen. Eli sanat vähän niin kuin käsittelevät asiaa, mutteivat juuri kerro siitä mitään.

Helsingin Sanomat uutisoi tutkimus- ja innovaationeuvoston asiakirjasta, jossa esitetään uudistuksia korkeakoulujärjestelmään. Asiakirja ohjaa valmistelevia virkamiehiä.

Uutinen listasta on aiheuttanut tutkijoiden parissa melkoista ihmetystä, suuttumusta ja suoranaista äimistymistä, koska se vaikuttaa suorastaan järjenvastaiselta. Siinä lisätään vähentämällä ja parannetaan heikentämällä.

Lista vaikutti minustakin tavattoman epäloogiselta, kunnes onnistuin kääntämään sen! Sitten se oli ihan selkeä ja toimiva! Katsokaas, näin se menee:

  1. Tutkimus- ja innovaationeuvoston uudistuksia käsittelevä asiakirja = korkeakoulujen leikkauslista.
  2. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut saatetaan yhdistää = Korkeakoulujen määrä puolitettava tai vähennettävä kolmannekseen.
  3. Liian pienet laitokset sekä opetus- ja tutkimusyksiköt pitää lopettaa = yksiköt, joissa ei juuri kierrä rahaa, pitää lakkauttaa.
  4. Yliopistojen pitää vähentää tutkijoita = (opetus)henkilökuntaa pitää vähentää dramaattisesti.
  5. Tutkijat voisivat kokeilla yrittäjyyttä ja palata sitten takaisin yliopistoon = järjestäkää asiat siten, että mikäli vahingossa erotetaan joku toiminnan kannalta olennainen henkilö, on takaovi raollaan hänen takaisin palkkaamista varten.
  6. Korkeakoulujen täytyy tehdä enemmän yhteistyötä teollisuuden ja liike-elämän kanssa = Meillä ei ole varaa rahoittaa korkeakouluja. Tarvitaan uusia rahoittajia.
  7. Lukukausimaksuja tulee saada kerätä laajemmin = Sama kuin edellinen.

Näin! Ja nyt valmisteleva asiakirja onkin jo ihan looginen kokonaisuus. Ihan perinteinen leikkauslista.

Ymmärrän kyllä, että Suomella menee huonosti ja että jostain pitää leikata. Käsitän senkin, että esimerkiksi korkeakoulutettuja koulutetaan yli tarpeen. Puolestani vaikka kaikki korkeakoulut voisi supistaa yhteen ja tehdään yksi tosi hyvä Helsingin Yliopisto. Se voisi olla globaalissa mittakaavassa ihan fiksu liike.

Mutta minä en hyväksy älyllistä epärehellisyyttä. Se on väärin. Ja jopa vaarallista. Jos henkilö elää vaikka sosiaaliturvan varassa, niin kannattaako hänelle ilmoittaa tuen lakkautuksesta kirjeellä, josta ei saa mitään selkoa? Vasta tuen loppuminen sitten herättää.

Vaalit on tulossa. Eikä ääntäni ansaitse yksikään puolue, jonka edustaja on mukana moisessa sumutuksessa.

(Ellen sitten saa jokaista muutakin puoluetta kiinni vastaavasta koijauksesta. Jolloin pitänee sitten olla välittämättä puolueista ja äänestää sitä kuuluisaa ”hyvää tyyppiä”…)