Avainsana-arkisto: avoimuus

Sananvapauden ja viranomaistiedon suhde sekä suomalainen energiapolitiikka

Perustuslain 12§ käsittelee sananvapautta. Mutta ei pelkästään sananvapautta. Pykälä on nimeltään ”Sananvapaus ja julkisuus”. Sen toinen momentti kuuluu:

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Miksi viranomaistiedon julkisuus on samassa pykälässä sananvapauden kanssa? Koska ilman viranomaistiedon julkisuutta demokraattinen keskustelu on tyhjää ja vailla sisältöä. Yhteiskunnallisista asioista ei voi keskustella ilman tietoa tosiasioista. Tätä faktapohjaista tietoa yhteiskunnasta löytyy viranomaisten asiakirjoista – ei viranomaisen suusta.

Uutisissa energia-alan professorit valittivat, kun Suomessa ei keskustella energiapolitiikasta. Mutta ei siitä voi keskustella, koska sille ei ole sisältöä:

Taloussanomat pyysi elinkeinoministeriöltä energiankäytön tulevaisuutta käsittelevät Excel-mallinnukset. Ministeriö kieltäytyi antamasta niitä. Asia eteni hallinto-oikeuteen ja lopulta korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen linjaten:

Korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä olleiden tulosteiden perusteella aineistoa voidaan luonnehtia luonnosmaiseksi ja osittain myös muistiinpanojen omaiseksi.

Toisin sanoen Excel-mallinnukset ovat niin köykäisiä, ettei niitä lasketa viranomaisen asiakirjoiksi. Suomalainen energiapolitiikka on siis vedetty hatusta lobbareiden, virkamiesten ja poliitikkojen keskenään sumplimalta fiilispohjalta. Ei ole mitään mistä keskustella.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston uudistusehdotukset = leikkauslista

Joskus poliitikon on hankala sanoa asioita suoraan. Erityisesti silloin, jos sanottavana on jokin ikävä asia. Tällöin poliitikko voi sortua älylliseen epärehellisyyteen. Jos ei varsinaiseen valehteluun, niin melkoiseen sumutukseen. Eli sanat vähän niin kuin käsittelevät asiaa, mutteivat juuri kerro siitä mitään.

Helsingin Sanomat uutisoi tutkimus- ja innovaationeuvoston asiakirjasta, jossa esitetään uudistuksia korkeakoulujärjestelmään. Asiakirja ohjaa valmistelevia virkamiehiä.

Uutinen listasta on aiheuttanut tutkijoiden parissa melkoista ihmetystä, suuttumusta ja suoranaista äimistymistä, koska se vaikuttaa suorastaan järjenvastaiselta. Siinä lisätään vähentämällä ja parannetaan heikentämällä.

Lista vaikutti minustakin tavattoman epäloogiselta, kunnes onnistuin kääntämään sen! Sitten se oli ihan selkeä ja toimiva! Katsokaas, näin se menee:

  1. Tutkimus- ja innovaationeuvoston uudistuksia käsittelevä asiakirja = korkeakoulujen leikkauslista.
  2. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut saatetaan yhdistää = Korkeakoulujen määrä puolitettava tai vähennettävä kolmannekseen.
  3. Liian pienet laitokset sekä opetus- ja tutkimusyksiköt pitää lopettaa = yksiköt, joissa ei juuri kierrä rahaa, pitää lakkauttaa.
  4. Yliopistojen pitää vähentää tutkijoita = (opetus)henkilökuntaa pitää vähentää dramaattisesti.
  5. Tutkijat voisivat kokeilla yrittäjyyttä ja palata sitten takaisin yliopistoon = järjestäkää asiat siten, että mikäli vahingossa erotetaan joku toiminnan kannalta olennainen henkilö, on takaovi raollaan hänen takaisin palkkaamista varten.
  6. Korkeakoulujen täytyy tehdä enemmän yhteistyötä teollisuuden ja liike-elämän kanssa = Meillä ei ole varaa rahoittaa korkeakouluja. Tarvitaan uusia rahoittajia.
  7. Lukukausimaksuja tulee saada kerätä laajemmin = Sama kuin edellinen.

Näin! Ja nyt valmisteleva asiakirja onkin jo ihan looginen kokonaisuus. Ihan perinteinen leikkauslista.

Ymmärrän kyllä, että Suomella menee huonosti ja että jostain pitää leikata. Käsitän senkin, että esimerkiksi korkeakoulutettuja koulutetaan yli tarpeen. Puolestani vaikka kaikki korkeakoulut voisi supistaa yhteen ja tehdään yksi tosi hyvä Helsingin Yliopisto. Se voisi olla globaalissa mittakaavassa ihan fiksu liike.

Mutta minä en hyväksy älyllistä epärehellisyyttä. Se on väärin. Ja jopa vaarallista. Jos henkilö elää vaikka sosiaaliturvan varassa, niin kannattaako hänelle ilmoittaa tuen lakkautuksesta kirjeellä, josta ei saa mitään selkoa? Vasta tuen loppuminen sitten herättää.

Vaalit on tulossa. Eikä ääntäni ansaitse yksikään puolue, jonka edustaja on mukana moisessa sumutuksessa.

(Ellen sitten saa jokaista muutakin puoluetta kiinni vastaavasta koijauksesta. Jolloin pitänee sitten olla välittämättä puolueista ja äänestää sitä kuuluisaa ”hyvää tyyppiä”…)

Ihmiset ovat idiootteja

Vilkaisin tässä aamulla uutisia Iltasanomista ja Iltalehdestä, sekä niiden kommentointeja. Heti tulvi mieleen muutama huomio sekä johtopäätöksiä:

  • Sitä sanotaan, että ihminen on eläimistä ainutkertaisin kun hän ymmärtää syy-seuraus -suhteita. Mutta valitettavasti hän näkee niitä liiankin hyvin, suorastaan harhaisesti. Jos jokin asia seuraa toista kerran, ihminen ajattelee ilmiön olevan yleinen. Jos asia seuraa toista kahdesti, hän ajattelee sen tapahtuvan tosi usein. Jos asia seuraa toista kolmasti, on se jo yhtä kuin aina.
  • Ihminen hahmottaa maailmaa tarinoiden kautta. Hän näkee kaksi kuvaa vierekkäin ja luo niistä tarinan. Syy-seuraus -suhteita nähdään vaikkei niitä olisikaan, tyhjät aukot täytetään itse keksityillä asioilla. Asioille keksitään selitys ja merkityksiä, vaikka kyse olisi sattumasta, jolla ei ole mitään merkitystä mihinkään.
  • Ihmiset ovat uskovaisia. Enkä tarkoita tällä uskontoja. Ihmiset luovat selityksiään ja käsityksiään, sisäisiä tarinoita ja selityksiä ilmiöille ja pitävät näistä kiinni, päinvastaisesta todistusaineistosta huolimatta. Itse asiassa todistusaineistosta on nykyisin ihan turha puhua yhtään mitään. Vaikuttaisi siltä, että on vain kertomuksia, joihin joko uskot tai et.
  • Ihminen uskoo, että se, miten asiat ovat nyt, tai pikemminkin miten ne juuri äskettäin olivat, on asioiden hyvä ja luonnollinen olotila, ja niin asioiden pitäisi aina olla.
  • Ihminen huomaa asioita valikoiden. Hän näkee ja lukee sitä mitä haluaa tai mihin on taustastaan johtuen ohjautunut. Ihmisellä on myös huono muisti. Hän muistaa miten sattuu, unohtaa asioita, asiat muuttavat merkityksiä ja tupsahtelevat mieleen ihan miten sattuu.
  • Ihmiset ennakoivat, ennustavat ja arvaavat koko ajan ja jatkuvasti. Kun joku tekee jotain tai jotain tapahtuu, he luovat mielessään ja yhdistävät tämän mielessään askarreltuun juonikuvioon, jolloin tapahtumalla on syy ja seuraus, järki ja mieli. Jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole näkemässä, niin ihminen tietää epäillyn, jonka vika puun kaatuminen oli.

Johtopäätökset:

Ihmiset ovat idiootteja. Minäkin olen ihminen. Joten melko todennäköisesti minäkin olen idiootti.

Onneksi elämme demokratiassa, joka on valtavan sekava ja hidas prosessi. Se latistaa pahimmat ajatuspierut. Ei kukaan ole niin virheetön, että kykenisi diktaattorina asiat hoitamaan.

Harmi, että työ maksaa niin paljon. Palkkojen tuntihinnat ovat valtavan korkealla. Se johtaa siihen, että entistä harvemmat tekevät entistä useampien työt. Menetämme sitä ainoaa vahvuuttamme ihmislajina, yhteistyötä ja tiimipeliä. Yksi ihminen on idiootti, mutta porukassa virheet tupataan huomaamaan. Kun vain osattaisiin pitää mieli ja katse avarana, eikä sulkeuduta tiiviiksi sisäpiiriksi. Jolloin taas joukossa tyhmyys tiivistyy.

Onneksi tiede toimii piinallisen hitaasti julkaistavien artikkelien pohjalta – hitaus ja vellominen on arvo itsessään, niin jää villeimmät ajatukset yksittäisten heppujen iloksi ja testattavaksi. Jos idea on hyvä, se kyllä sitten vuosien kuluttua leviää muillekin.