Ylegate on libertaarisen ja sosiaalisen vastuun journalismikäsitysten kamppailu

”Niin on jos siltä näyttää” – tätä lausahdusta kuulen alallani usein. Se onkin erinomaisen hyvä lause, koska se kiteyttää sen, mistä viestinnässä on kyse: ihminen ei koskaan voi tietää asioiden todellista luonnetta, vaan tulkitsee näkemäänsä ja kuulemaansa oman näkövinkkelinsä kautta. Tämä on viestinnän ydin ja se mekanismi, millä se toimii.

Lausahdusta ei kuitenkaan pidä jättää näin latteuden tasolle vaan miettiä, mitä siitä käytännössä seuraa.

Onko asia hyvin, jos se näyttää olevan hyvin? Jos on ristiriitaa todellisuuden ja sen ulkoasun kanssa, niin miten siihen vaikutetaan? Nämä ovat viestinnän etiikan ja käytännön peruskysymyksiä.

Nyt Suomessa vallitsee journalistiikan identiteettikriisi, jonka ytimessä on kiista suhtautumisesta tähän ilmiöön.

A-teeman oivalluksen tuokioita

Eilen illalla pitkällisen ”Ylegate”-kiistan viimeisimpänä huipentumana käytiin A-teemassa keskustelua. Yhdeksi kipupisteeksi ilmeni seuraava: Ylen johdon mukaan toimittajien aiemmassa uutisoinnissaan mainitsemat faktat olivat ehkä virheettömiä, mutta ne antoivat suurelle yleisölle väärän kuvan. Tämä väittämä herätti toisissa journalisteissa äimistystä ja epäuskoa. Keskustelussa on esiintynyt myös toinen esimerkki: päätoimittaja Atte Jääskeläinen hyllytti toimittaja Jarno Liskin jutun sekä kuvion, jossa Sipilän hallituksesta johtaneet ”kausaalinuolet” kulkivat Terrafamen kautta Katera Steeliin ja tätä kautta Sipilän sukulaisten omistamiin yrityksiin.

Toimittaja Liskin mielestä kuvio on virheetön: jokainen kuvion (ja rahan) siirtymä vaiheesta toiseen on fakta. Jääskeläisen mukaan kuvio on huono, koska se antaa sen vaikutelman, että Sipilä siirtää rahaa suoraan sukulaisilleen.

1. Libertaarinen journalismikäsitys vs. sosiaalinen vastuu

Väittäisinkin, että näiden ”kapinatoimittajien” nimittäminen punavihreiksi on räikeä virheilmaus. Pikemminkin kyse on hyvin liberaaleista toimittajista, joiden näkemys tehtävästään on kertoa faktoja yhteiskunnan ilmiöistä ja suhteista kansalaisille, jotka saavat itse päättää, mitä mieltä niistä ovat.

Jääskeläisen näkemys on taas konservatiivinen: Yle on keskeinen instituutio yhteiskunnassa ja sen sanomisilla on merkittävää väliä sen suhteen, mitä kansalaiset yhteiskunnallisista toimijoista ajattelevat.

Libertaarin journalismikäsityksen mukaan julkaistaan faktoja, jotka viittaavat yhteyksiin julkisessa vallankäytössä. Sosiaalisen vastuun journalismikäsityksen mukaan tämä raportointi on tehtävä miettien juttujen synnyttämää vaikutelmaa (”ratkaisukeskeisyys” sopii tähän) – toimittajien vastuulla olisi luoda ongelmista positiivisessa yhteishengessä ratkottavia haasteita. Ongelmista ei olisi syytä kertoa, mikäli niistä on jotain ikävää seurausta jollekulle – ellei kädessä ole selkeää ”savuavaa asetta”, joka todistaa jonkun tahon syyllisyyden ja asia saadaan ratkaistua pois päiväjärjestyksestä.

Libertaarisen linjan kritiikkinä voidaan sanoa, että siinä on selvä mahdollisuus aiheuttaa jonninjoutavaa eripuraa yhteiskunnassa. Joskus voi olla savua ilman tulta tai sitten asia on hyvin harmaa. Sosiaalisen vastuun kritiikkinä taas on pilviin nostettu julkaisukynnys: epämääräisistä ilmiöistä ei voi puhua julkisesti, mikä määrää monen aiheen pimentoon, hyssyteltäväksi tai kaunisteltavaksi. Se kääntyy helposti sensuuriksi ja epäasiallisen vallankäytön suojeluksi.

2. Idealismi vs. pragmatismi, pragmatismi voitti

Mutta väittäisin, että kyseessä on myös toinen kahtiajako: idealismin ja pragmatismin ero. ”Kapinatoimittajat” ovat idealisteja, jotka uskovat, että vallankäytön kriittinen tarkastelu ja faktojen raportoiminen kansalaisille on hyvää journalismia. Pragmaatikon mielestä kansa on pohjimmiltaan aika tyhmää, joka vetää helposti vaikutelmien pohjalta mutkat suoriksi ja kohisee somessa hyvinkin pienestä, ikävistä uutisista tulee ikävää palautetta. Kansalaiset voivat lukea faktoja väärin.

Yleensä idealismin ja pragmatismin välisessä taistelussa pragmatismi voittaa. Niin taisi käydä nytkin: epävirallisen vaikutelmani mukaan se kansanosa, joka Suomessa pitää valtaa ja äänestää valtaan kokoomusta ja keskustaa, kääntyi viimeistään nyt A-teeman myötä Jääskeläisen kannalle. Asiaan perehtymättömille syntyi vaikutelma eronneista alaisista, jotka syyttelivät hyvin epäkunnioittavasti entistä esimiestään erilaisista yksityiskohdista, joista katsojat eivät saaneet oikein tolkkua. Kuva oli, että rauhallinen mies oli monenlaisten syytösten kohteena, ja sai sympatiat.

3. Käsitteet riippuvat näkökulmasta

Vielä kolmas erottelu: mitä tarkoittaa sitoutumaton journalismi. Libertaarille kyse on siitä, että toimittaja on aina kriittinen yhteiskunnallista vallankäyttäjää kohtaan kansalaisen hyväksi. Sosiaalisen vastuun näkökulmasta kyse on siitä, ettei puhuta ikävästi mistään tahoista ellei ole erityistä syytä ja uutisoinnin pitää olla kattavan tasapuolista kaikille yhteiskunnan toimijoille.

Yhteenveto

Niin sanottu ”Ylegate” on vähän jokaisen tahon ällistykseksi ja ärtymykseksi säilynyt yllättävän pitkään viestinnällisenä ilmiönä. Mutta väittäisin, että syynä siinä on pohjimmiltaan hyvin erilaiset näkemykset journalismista, joista tarkastellen toisen osapuolen näkemykset ovat virheellisiä.

Valitettavasti pragmatismi tulee ratkaisemaan tämänkin asian: mikäli tällaista julkista ristiriitaa pitkitetään ratkaisutta, siirtynee suomalaisen enemmistön sympatiat hyökkäyksen kohteen puolelle, eripuraa aiheuttavia vastaan.

Lue lisää median sosiaalisesta vastuusta:

Salla Vuorikosken ajojahti

2fe0c21e-65bc-419a-b5c2-a637b1878022

Tuohtumukseni sen kuin paisuu.

Tämä YLE-Sipilä -keissi on osunut minua hermoon monesta syystä: siinä kyseenalaistuu journalistiikan rooli demokratiassa ja valtiojohtomme käyttäytyy länsimaiselle demokratialle sopimattomasti. Erityinen suuttumus herää kuitenkin siitä, miten tämä koko tapaus osuu toimittaja Salla Vuorikoskeen.

Olen Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella journalistiikan oppiaineessa projektitutkijana. Työkseni tutkin julkisuuslain mukaisia tietopyyntöjä, niiden käyttöä ja ongelmia. Salla Vuorikoski on tehnyt 20-vuotisen hienon ja palkitun uran. Kun luennoin tietopyyntöaiheesta, olen usein maininnut hänet nimeltä yhtenä niistä suomalaisista toimittajista, jotka ovat hyödyntäneet tietopyyntöjä työssään sekä erityisesti kamppailleet jopa oikeudessa tämän kaikkien oikeuden edistämiseksi ja kehittämiseksi.

Ja nyt – millaista kohtelua Vuorikoski saa – perusteettomia, hatusta vedettyjä teilausväitteitä, muun muassa tämän suuntaisia heittoja:

”Kovan luokan toimittaja olisi jäänyt yritykseen ja yrittänyt parantaa sen toimintatapoja eikä pannut hanskoja tiskiin. Ei kai toimittajan työ ole mikään pyrähdys, vaan pidempi juoksu, jos meinaa saada jotain aikaan.

Näin sanoi Hjallis Harkimo omassa blogissaan Iltalehdessä ja moni muu kommenttilootissa ympäri mediakenttää. ”Toimittaja haluaa vain aiheuttaa draamaa ja nostaa omaa nimeään!” – tähänkin olen törmännyt, varmasti myös sinäkin. Kuten sanottu, kyseessä on 20 vuotta journalistin töitä tehnyt palkittu journalisti, joka haluaa tehdä journalismia, ja joka nyt katsoi, ettei tässä työpaikassa voi sitä tehdä – miksi hän sinne jäisi?

”Pahimmat kömmähdykset sattuvat silloin, kun toimittajan omat näkemykset, henkilökohtaiset kaunat tai poliittiset sympatiat paistavat läpi selvemmin kuin Jonna Järnefeltin nännit konsanaan.”

Näin kirjoitti Iisalmen Sanomien kolumnisti. Tähän suuntaan heitti myös Keskisuomalaisen päätoimittaja Mervola  ja luoja tietää kuinka moni muu.

Salla Vuorikoski on ehkä epäpoliittisin journalisti jonka tiedän. Hänen isminsä – kuten hän itse sanoo – on journalismi. Hän on paljastanut WinCapitat ja käsitellyt poliitikkoja puolueesta riippumatta – ja nyt hän on yht’äkkiä demarimielinen fanaatikko?! Jatkuvasti vedetään esille, että miksi keskitytte toimittajat vain keskustaan? Mutta kun kyllähän noita tutkittuja juttuja löytyy YLEn arkistosta lähikuukausilta: on VVO ja demari -yhteyksiä sekä kylpyläsotkuja jotka yhdistyvät kokoomukseen, on vähän kaikkien sotkuja tongittu. Mutta ne on uutisoitu eri tavoin: on eri toimittajia ja eri määrä juttuja. Tämä taas ei ole Vuorikosken vika, vaan kyseisten toimittajien (ja Jääskeläisen, joka vetää linjoja!) linjaus. Miksikö media keskittyy pääministeriin? Johtuisiko siitä, että kyseessä on maan kovin vallankäyttäjä, toisin kuin oppositio, joka voi lähinnä räksyttää? Miksi ei kansa kohissut näistä muista jutuista silloin, kun ne ilmestyivät!

Väitänpä, että siksi, koska kansalaiset ja toimittajat yleensä eivät ymmärrä osinkojen ja verojen ja lainsäädännön ym. päälle, mutta kun vanhempi mies lähettää naiselle myöhään perjantai-iltana vihaisia sähköposteja, niin käsillä onkin simppeli tarina, josta jokainen saa otteen. Tämä aiheuttaa sen, että näiden YLEn toimittajien perustellut ja täysin tosiasiapitoiset jutut, joissa argumentoidaan,  ettei pääministerimme selvitä esteellisyyksiään niin kuin lainsäädäntö häneltä edellyttäisi – tämä leimataan valehteluksi, tuulesta temmatuksi poliittiseksi ajojahdiksi. Ihan vain siksi, kun kansalaiset eivät kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään, mitä tämä tarkoittaa: tosiasiat viittaavat siihen, ettei pääministerimme selvitä esteellisyyksiään niin kuin lainsäädäntö häneltä edellyttäisi.

Sen sijaan huomio kiinnittyy siihen, miten toimittaja kehtaa julkisesti käsitellä epäilyjä korkean vallankäyttäjän väärinkäytöksistä – joka nyt vain sattuu olemaan aika pitkälti määritelmä siitä, mitä tutkivan journalistin pitäisikin tehdä!

Oppeja Sipilän ja YLEn kahnauksesta

Human rights mind map, hand drawn concept

Lehdistönvapaus on erittäin tärkeä länsimainen arvo

Olen seurannut silmä kovana viime päivien uutisointia Pääministeri Juha Sipilästä ja YLEstä. Olen tehnyt seuraavia havaintoja:

  1. Demokratian perusasioita ei ymmärretä
  2. Ratkaisukeskeinen journalismi on vaarallista
  3. Stillerin kohtelu oli toimittajan vaientamista uhkailemalla

1. Demokratian perusasioita ei ymmärretä

Pääministeri on Suomen merkittävin vallankäyttäjä. Demokraattisen, vuosisataisen toimintamallin mukaisesti hänen toimiensa pitäisi olla lehdistön kriittisen tarkastelun kohde numero yksi. Kansalaisten hyväksi. Pääministeri ei ole tavallinen ihminen vaan Suomen merkittävimmässä virassa ja hänellä on valta päättää elämistämme.

Toimittajat eivät voi olla ”neutraaleja ja objektiivisia” valtiovaltaa kohtaan. Tämä tieto tuntuu puuttuvan some-keskustelun perusteella useilta kansalaisilta sekä myös itse pääministeriltämme. Lainsäädäntöömme on esimerkiksi erilaisten keskeisten lakien esityksiin kirjoitettu pitkät pätkät lehdistön roolista ja yhteiskunnallisesta merkityksestä demokratialle. Se on olla tärkeän yhteiskunnallisen tiedon levittäjän lisäksi vallan vahtikoira, joka seuraa kriittisellä silmällä valtiovallan sekä poliitikkojen toimintaa ja pyrkii uutisoimaan havaitsemansa mahdollisetkin epäkohdat. Tämä siksi, jotta niistä heräisi julkista keskustelua, jonka nojalla kansalaiset voisivat itse päättää kantansa valtiovallan toimista. Mikäli toimittajat julkaisisivat vain oikeusjuttujen tuloksista ja viranomaistoimista, oltaisiin toimivan, demokraattisen järjestelmän näkökulmasta jo myöhässä.

Toimittajan pitäisi siis uutisoinnissaan olla puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta valtaapitäviä kohtaan kriittinen.

YLEn toimittajat tarkastelivat aihettaan monelta kantilta. Muun muassa paljastui, että pääministeri ei selvitä esteellisyyksiään, vaikka hallintolain mukaan pitäisi. Pääministeri ei siis noudata tältä osin lakia. Tämä on iso uutinen ja kaipaisi lisätarkastelua – jota ei nyt saada, koska asiaa koskevat jatkojutut hyllytettiin.

Ylimmän laillisuusvalvojan kannanottoa saadaan odottaa ja se ei tule olemaan selkeä puoleen eikä toiseen. Hän laatii pitkän paperin toisaalta-toisaalta -pohdintaa, joka annetaan pääministerille tiedoksi.

Tämä on juuri sellainen asia, joka on käytännössä lain harmaalla alueella mutta josta kansalaisten pitäisi itse saada muodostaa oma kantansa. Se ei onnistu ilman joukkoviestimiä.

2. Ratkaisukeskeinen journalismi on vaarallista

Ylellä harjoitetaan ratkaisukeskeistä journalismia: kun huomataan ongelma, yritetään löytää sen syyt ja ratkaisuja siihen esimerkiksi asiantuntijoilta ja seurataan asia loppuun asti. Ei ole kyse siis yksittäisestä jutusta, vaan aiheesta, jonka parissa toimittajat ahertavat ja sen prosessin aikana syntyy useita erilaisia juttuja, kuten analyysejä aiheesta ja asiantuntijoiden haastatteluja.

Mielestäni tämä on parempi tapa harjoittaa journalismia kuin vain tehdä yksi iso juttu ja sitten siirtyä toiseen aiheeseen, ikään kuin jättää jutut aina kesken. Uutisoi-ja-unohda -linjan sijaan aiheen pitkäjänteinen käsittely mahdollistaa erilaiset kommentit ja uusien esiin tulevien havaintojen tarkastelun. Mutta kun tämä pitkä prosessi tuntuu varmasti jutun kohteesta ikävältä – siitä ei pääse helpolla eroon – niin moni yleisöstä seuraava kutsuukin tätä ajojahdiksi.

Toisaalta jutun kohde (Sipilä) ei tajua, että niitä juttuja tulee koko ajan! Jos ei ehdi juuri tätä juttua kommentoimaan, niin seuraavaan ehtii kyllä. Tai sitten jopa siitä haastattelusta tehdään kokonaan oma uutisensa, joka edelleen liittyy tähän samaan juttujen sarjaan.

Haluan tässä painottaa, että nythän toimittajien jutuissa ei ole ollut mitään virheitä, joita olisi pitänyt korjata! Sipilä olisi halunnut päästä kommentoimaan tiettyä uutista, johon ei ollut pakottavaa tarvetta: jutun aineisto oli hankittu muualta kuin Sipilältä itseltään, esimerkiksi viranomaisten asiakirjoista. Toimittajat kykenivät siis luottamaan siihen, että faktat olivat hallussa.

Toistan: toimittajien jutuissa ei ollut mitään virheitä, joita Sipilän olisi tarvinnut korjata. Ei kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia toimittajien juttuja korjattaviksi – vain omien haastattelujensa suoria sitaatteja tällainen koskee ja nythän niitä ei ollut.

3. Stillerin kohtelu oli toimittajan vaientamista uhkailemalla

Ruben Stillerin Pressiklubi-ohjelman aihe on käsitellä viime aikoina mediassa käsiteltyjä asioita, erityisesti politiikan alueelta. Totta kai hän tuolloin käsittelisi pääministeri Sipilää ja Terrafamea. Ohjelman formaatti on etukäteen käsikirjoitettu ja lukkoon lyöty, Sipilän mainitsematta jättäminen olisi ollut aivan tietoinen poikkeus. Stiller ei halunnut tätä tehdä, jolloin hän sai kirjallisen varoituksen esimieheltään. Ylen johto uhkasi Stilleriä potkuilla, jos hän jatkaisi journalistisella linjallaan.

Stillerin ohjelma on irrallaan Ylen uutisista ja satiiria sekä kommentointia muusta uutisoinnista. Se ettei hän saanut näin tehdä oli puhdasta painostusta ja uhkailua potkuilla – median vaientamista. Paine tuli ehkä ulkoa, mutta tähän (itse)sensuuriin syyllistyi toimitus itse, johdon toimesta.

EDIT: klo 15:15 – saadun palautteen perusteella tarkennan tekstissä, kenen moka mikäkin ja missäkin kohdassa on. 😉 Lyhyesti: 1. suuren yleisön, PM:n ja Ylen johdon virhe, 2. PM:n ja suuren yleisön virhe, 3. YLEn johdon virhe

EDIT: klo 15:25 – lisäksi kohta 2. oli tarkoitettu toimittajille – että tajuaisivat, että nykyinen tapa tehdä journalismia ratkaisukeskeisesti voi johtaa ikään kuin rakenteellisista syistä toistuviin ongelmiin, kun se nähdään ajojahtina. Ehkä sovittelujournalismi voisi tuoda parempia tuloksia Suomen kontekstissa?

Muista nämä seuraavissa vaaleissa

Husband and wife yelling and arguing.

Modernia vaalikeskustelua.

Mitä nämä Trump-vaalit opettivat minulle: jos jonkun mielipide vaikuttaa hullulta, on se merkki siitä, että on parasta pyrkiä selvittämään sen syyt juurta jaksain ennen kuin julistat sen toisen hulluksi tai tyhmäksi.

  1. Jos et toista tajua, on siellä oltava joku syy taustalla, jota et tiedä. Toisen hulluksi tai tyhmäksi julistaminen ei saa sinua ymmärtämään tätä syytä.
  2. Toisen tasa-arvoisen tasavaltalaisen leimaaminen rasistiksi ja lopettamalla ”keskustelun” siihen ei edistä yhtään mitään. Vahvistatte vain molemmat kantojanne. Molemmat pysyvät tietämättöminä niistä perusteista, joilla toinen on sitä mieltä kuin on. Ja silti molemmat äänestätte niissä vaaleissa.
  3. Tasavaltalaisuus tarkoittaa sitä, että olet tasa-arvoinen toisten kansalaisten kanssa. Vaikka se toinen vaikuttaisi idiootilta, on silläkin yhtä paljon ääniä kuin sinulla.
  4. Ainoa keino kaivaa noita syitä toisen ajatusten taustalta on kärsivällinen keskustelu. Se ei onnistu ilman, että kunnioitat toista tasavertaisena keskustelijana.
  5. Se yksi argumentti joka pistää korvaasi ja jonka pohjalta tuomitset toisen ihmisen on oikeasti vain yksi monista, joita tuo toinen ihminen käyttää kantansa perustelemiseen.
  6. Yleensä se, että kuuntelet toisen pitkät kertomukset ja osoitat käsittäväsi mistä hän puhuu, merkitsee sitä että ymmärryksen portit avautuvat myös toiseen suuntaan.
  7. Jos haluat, että se toinen vaihtaa mielipidettään, niin et voi käydä järkevää loogista keskustelua tai osoittaa virheitä toisen mielipiteen perusteissa, jos et niitä tiedä.
  8. On oikeasti aika öykkärimäistä väittää, että tiedät paremmin kuin se toinen ne oikeat syyt miksi se on sitä mieltä kuin on.
  9. Kukaan idiootti maailmassa ei halua kuulla olevansa tyhmä. Jos saat toisen tuntemaan olonsa tyhmäksi, niin se ei taatusti vaihda mielipidettään.
  10. Jos vaikutat ihan mukavalta tyypiltä, niin hyvät argumentit jäävät kaivelemaan ja piinaamaan omaatuntoa. Jos vaikutat vastenmieliseltä ilkiöltä, ajatuksesi torjutaan suoralta kädeltä.

Oikeasti meidän kantojemme ja ajatuksiemme taustalla on melkoinen vyyhti erilaisia asioita: kokemuksia, ideoita, opittuja tapoja. Niiden muuttaminen ja selvittäminen ei onnistu yhdellä keskustelulla vaan pitkässä prosessissa ajan myötä. Demokratian hienous on se, että se on prosessi jossa on mahdollista tätä keskustelua käydä. Jos vain siihen ryhdymme.

Näillä sitten mennään seuraaviin vaaleihin – jotka onkin kuntavaalit ihan tässä ensi vuonna. Täällä Suomessa! Eiks nih, media?

Trump on strateginen viestijä – ole sinä parempi

Chess.

Jos ihmiset ovat viestinnässäsi pelinappuloita, olet väärällä polulla.

Trumpin voiton jälkeen on muutamankin kerran mainittu, että olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen todellisuuteen ja että faktoilla ei ole väliä. Tämä ei pidä paikkaansa. Puheella, retoriikalla, voi saada kannatusta ja voittaa vaalit. Mutta edelleenkään se ei riitä esimerkiksi tekemään päätöksiä, jotka oikeasti parantavat maailmaa ja korjaavat ongelmia. Yksityiskohdat, faktat ja data ovat yksinkertaisesti pirun tärkeitä. Nykypäivänä on helppoa ja tärkeää hyödyntää uutta tietoa ja tarkistaa tosiasioita.

Mutta tosiasiat eivät todellakaan riitä, koska ihmisten ei tarvitse hyväksyä niitä. Sosiaalinen mediamme on täynnä älykkäitä ihmisiä, jotka haluavat voittaa keskusteluita, puuttuvat ahkerasti virheisiin ja hierovat vastustajiensa mokia näiden naamoihin. Mutta yksikään idiootti ei halua kuulla olevansa tyhmä.

Donald Trump on oikeasti ihan älykäs ihminen mutta myös demagogi, epäeettinen retoriikan käyttäjä. Hän käyttää puheissaan liioittelua, yksinkertaistuksia, uhkauksia ja muita ikäviä keinoja, joilla heikennetään julkisen keskustelun laatua. Mutta puhuessaan näin Trump osoittaa kuulijoilleen tajuavansa heitä: Katsoin televisiosta, kuinka Trump kailotti haluavansa lyödä tätä tai tuota tyyppiä nokkaan. Kuulostaa väkivaltaiselta. Mutta myös hyvältä esimerkiksi sellaisen korvaan, joka tekee kolmea minimipalkkaista työtä, on silti talousvaikeuksissa ja kuulee jatkuvasti uutisissa hallinnon korruptiosta ja tehottomuudesta. Trump puhui näin koska on strateginen viestijä: ei hänen voittaakseen tarvinnut valistaa kansaa tai saada heistä fiksuja saati kirjanoppineita, hän tarvitsi vain heidän tukensa ja äänensä.

Työskentelen yliopistossa ja tämä paikka on täynnä kirjanoppineita, jotka tietävät hyvin paljon kaikenlaisesta. Moni on vähän besserwisseri, minäkin. Mutta koitan muistaa, ja toitottaa muillekin, että jos tiedätkin asiat paremmin kuin muut muttet osoita heille kunnioitusta ja hienotunteisuutta, niin et koskaan saa viestiäsi perille. Vaikka miten latelisit tosiasioita ja faktoja ja osoittaisit heidän argumenttiensa virheitä. Koska loppujen lopuksi jokainen ihminen voi itse valita mitä hyväksyy totuudekseen. Jos annat kuulijoidesi ymmärtää, että he ovat idiootteja tai jotenkin huonoja, niin eivät he hyväksy viestiäsi. Onnistuaksesi sinun pitää ensin huomioida kuulijoidesi tunteet ja kuunnella heitä herkällä korvalla. Trump teki näin ja hän voitti vaalit.

Nyt kun taas kuntavaalit ovat edessä ja sitten sen jälkeen taas uudet vaalit – pitäkää mielessä, että jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas. Erityisesti jos hän on mielestäsi tyhmä tai väärässä. Koska asenteesi näkyy päälle päin ja hän ei siksi hyväksy viestiäsi. Jos haluat saada aikaan muutoksen vastapuolen kannattajissa, niin ainoa keino siihen on kunnioituksen osoittaminen, keskusteleminen niin kuin vertaiselle (olemmehan kaikki tasa-arvoisia suomalaisia Suomen tasavallassa) sekä ennen kaikkea olennaista on kärsivällinen kuuntelu ja sen läpikäyminen, mitä toinen haluaa sanoa.

Kaiken sen räyhäämisen alla – koetaanko jotain uhkaksi? Mikä ja miksi? Millä perusteella? Mikä tarkkaan ottaen on huonosti? Jossain vaiheessa löydätte seikkoja, joista olette samaa mieltä. Samoja arvoja – on tärkeää esimerkiksi kokea olevansa turvassa. Sitten jo voitte keskustella siitä, mikä toisen osapuolen ajattelussa ja puheissa on uhkaavaa ja miksi. Tätä kautta voi sitten löytyä yhteinen sävel ja vaikka olisittekin loppujen lopuksi eri mieltä edelleen, pystytte sentään tekemään joissain asioissa yhteistyötä. Ja se on demokratian ydin: että erimieliset ihmiset kykenevät yhteistyöhön ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ristiriidoista huolimatta.

Eettinen viestintä ei selviä ilman hyvää ympäristöä

Business man with ace up his sleeve

Pelaako viestintäsi avoimin vai suljetuin kortein?

Kirjoitin viime vuonna hallintarekisterin viestintäkohun aikoihin siitä, kuinka strateginen viestintä voi olla eettisesti pahaa (osa 1 ja osa 2). Painotan, että lähtökohtaisesti strateginen viestintä voittaa läpinäkyvän, avoimen ja eettisen viestinnän. Jälkimmäinen on kuin kataja: onnistuessaan kestävä, joustava ja särkymätön, mutta vaatii juuri oikeanlaisen kasvualustan tai kuolee.

Käsitän strategisen viestinnän tavoitteellisena, suunnitelmallisena toimintana. Siinä analysoidaan toimintakenttä ja sen eri toimijat, luodaan kilpailutilanteen pohjalta tai sen huomioiva voittoisa strategia sekä määrätietoisesti toteutetaan sitä. Kyseessä on siis keino päihittää vastustus ja saada aikaiseksi halutut asiat. Ongelma tässä on se, että tällaisella lähestymistavalla itse asiassa luodaan vastustajat ja kilpailua sinne, missä sitä ei edes tarvita tai minne se ei kuulu. Näin on erityisesti julkisella puolella. Toimittajilla on merkittävä yhteiskunnallinen rooli, joka on huomioitu esimerkiksi lainsäädännön erioikeuksilla. Toimittajat eivät ole viranomaisten vastapuoli, vaan tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita, joita täytyy huomioida vaan ei manipuloida.

”Julkishallinnossa on syytä jatkuvasti myös viestinnässä pitää mielessä, mistä on kysymys: Julkisuusperiaatteen tarkoituksena ei ole markkinoinnin keinoin selittää hallinnon toimintaa eikä suojella päätöksentekijöitä, vaan antaa ihmisille mahdollisuus muodostaa kelvollisen tietopohjan perusteella käsityksensä yhteisistä asioista, valvoa vallankäyttäjiä ja vaikuttaa vallankäyttöön.”

Anna-Riitta Wallin

Toinen asia sitten on se, että myös avointa ja läpinäkyvää viestintää ajava viranomainen voi joutua strategisen viestinnän uhriksi. Hyvä esimerkki tästä ovat erilaiset kaavoitusasiat, joissa joku yksityinen henkilö tai yhdistys vastustaa kaavamuutosta valittamalla, venyttämällä ja hankaloittamalla kaikissa mahdollisissa tilanteissa, vaikka tietäisi, etteivät esimerkiksi valitukset mene läpi; viranomaisen on viestittävä avoimesti kaavoitusprosessi, vastustaja voi pelata suljetuin kortein ja juonia jarruliikkeensä kaikessa rauhassa.

Eettinen, läpinäkyvä ja avoin viestijä on siis altavastaajana aina: eettinen pelaa avoimin kortein ja koittaa yhteistyötä sekä kaikkien kaveruutta, strateginen pelaa suljetuin kortein ja ajaa henkilökohtaista etuaan ja muiden kampitusta joka mutkassa. Ainoa keino eteenpäin on se, että ympäristö palkitsee ja tukee eettistä ponnistelua sekä rankaisee ”pahantekijöitä”. Oli kyseessä sitten yritysten kilpailutilanne, julkisten viranomaisten toiminta tai kolmannen sektorin sisäinen peli. Tällöin pelisäännöt muuttuvat ja strateginen pelaaminen alkaa toimia itseään vastaan. Valitettavasti tällainen hyvän viestinnän konteksti on vallalla vain riittävän isossa mittakaavassa – esimerkiksi paikallispolitiikassa paikallismedia ei ole riittävän vahva tai paikalliset aktivistit riittävän organisoituneita, sama koskee laajalti yrityssektoria sekä esimerkiksi ammattijärjestöjä. Tällaisessa tilanteessa eettisen, hyvän viestijän on pyrittävä kohti ideaalia mutta samalla ymmärtäen strategisen viestinnän ”reaalipoliittiset” seuraukset.

Strateginen viestijä voi toimia yksin, mutta avoin, läpinäkyvä viestijä tarvitsee liittolaisia – yleisöä ja yhteistyökumppaneita. Lääke likaisen tilanteen parantamiseksi on sammumaton idealismi, sinnikkyys ja aktiivinen keskustelu verkostojen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä terävä pelisilmä kentän tilanteen ymmärtämiseksi.

”The price of freedom is eternal vigilance.”

–Leonard H. Courtney

Isä testasi Pokémon GO:n

Sateisena kesäpäivänä 12.7. kävelimme pokemoneja etsien kahdessa erässä 13 kilometriä.

Sateisena kesäpäivänä Mikkelissä 12.7. kävelimme pokemoneja etsien kahdessa erässä 13 kilometriä.

Päivitys 19.7.: kirjoitin tämän tekstin ennen Pokémon GO:n Suomen julkaisua pelin beta-version pohjalta. Peli julkaistiin virallisesti Suomessa 17.7., mutta juuri mikään ei muuttunut betaan verrattuna! Kaksi pientä huomiota vain, jotka mainitsen tuolla alempana.

Koska maailma on täynnä kuraa kulttuuria, yritän löytää pojilleni hyvää ja testata ne ensin. Nyt on Pokémon GO testattu kolmen päivän aikana alueella Mikkeli, Kangasniemi ja Jyväskylä. Pelistähän on paljon jo uutisoitu ja uutisissa on muistettu mainita, ettei peliä ole vielä julkaistu Suomessa. Mutta itse latasin tämän Mobiili.fi-sivuston uutisen perässä olevan linkin kautta tiedoston (.apk, linkki löytyy siitä jutun viimeisestä lauseesta) joka ilmeisesti sisältää pelin täysin toimivan beta-version. Päivitys 4.8.: Pelistä tuli uusi versio ja vanha ei enää toimi. Jos Play-kauppa ei anna sinun ladata peliä koska se ei tue kännykkäsi versiota, niin voit ladata uuden korvaavan .apk-tiedoston täältä.

Tuomio lyhyesti: Kunhan peli julkaistaan Suomessa ja on ladattavissa Play-kaupasta, niin suosittelen lämpimästi. Lisenssillä pelin tehnyt Niantic on luonut suunnistuspelin. Se palkitsee jatkuvaa kävelyä/juoksua välillä pysähtyen (auto tai pyöräilyvauhti on liian nopea, ei kerrytä pelissä tärkeitä uusien pokemonien haudutusaikoja). Pitkiä, monien kilometrien lenkkejä, päivittäin, säällä kuin säällä. Pelin pohjalla on Google maps, eli kaikki tapahtuu kartasta suunnistaen. Erityisen hyviä pokemonpaikkoja ovat leikkipuistot ja puistot. Lisäksi kannattaa lähteä maastoon seikkailemaan. Kännykän akku pitää huolen siitä, että välillä käydään kotona. Erityisen hyvä/tehokas toimintastrategia on perheen yhteinen, ennalta suunniteltu kevyt pyöräretki, tuollaiset 10 – 30 km, jonka aikana käydään tutkimassa kaupungin pokemonpysäkit, etsitään uusia puistoista ja tehdään porukalla yhteishyökkäyksiä muiden saleille.

Peli sujuu hienosti ilman rahaa, ainoa vaatimus on riittävän hyvä puhelin. Poikani Samsung Ace 4 (maksoi kaksi vuotta sitten 99 euroa DNA kaupassa) on täysin riittävä. Ainoa vaatimus on ehjä näyttö! Vaikea liu’uttaa sormea rikkinäisellä ruudulla. Suosittelen muutaman euron suojakalvoa puhelimeen. Päivitys 19.7.: Play-kaupasta ei peliä poikani puhelimeen voinutkaan ladata, koska ”ei tue puhelimen versiota”. Tästä huolimatta tuo lataamani .apk-tiedosto toimii edelleen! Eli sillä peliä voi pelata vanhemmillakin puhelimilla, mikäli niissä vain ytyä riittää. Tietysti tulevat päivitykset eivät sitten (kai) tule puhelimeen, mutta se lienee sen ajan murhe. Pelaajatiedot tallentuvat pilveen, eli luuria voi tarvittaessa vaihtaa lennosta kirjautumalla peliin omalla tilillä. Päivitys 4.8.: Pelistä tuli uusi versio ja vanha ei enää toimi. Jos Play-kauppa ei anna sinun ladata peliä koska se ei tue kännykkäsi versiota, niin voit ladata uuden korvaavan .apk-tiedoston täältä.

Tässä pelissä vanhemman osallistuminen on tärkeää, että ensin käydään yhdessä läpi alueet, joilla voi jatkossa lapsi käydä itsenäisesti. Yhteiset tutkimusmatkat ovat tosi hauskoja. Lisäksi vanhempi huomaa itse pelatessaan asioita, joista voi ohjeistaa lapsia. Esimerkiksi pyörällä ajettaessa ei pidetä puhelinta kädessä!

Vielä muutama huomio. Peli palkitsee muun muassa:

  • käymään paikkakunnan kulttuurikohteissa (Poke-stopit)
  • käymään säännöllisesti lenkillä (pokestopeista saa munia, joista kuoriutuu yllätyspokemon 2, 5 ja 10 km kävelylenkin jälkeen)
  • käymään pitkiä lenkkejä metsässä (voi löytää harvinaisuuksia sekä kerätä joukoittain yksinkertaisia peruspokemoneja samalla hauduttaen munia)
  • kävelemään kaupungeissa nuohoten jokaisen kadun ja kulmauksen (pokestopit + haudutus ja puistot)
  • ehdottomasti kannattaa viivähtää jokaisessa puistossa (niissä on ”synkkää metsää” joista saa harvinaisia vahvoja pokemoneja)
  • suunnittelemaan ja tekemään yhteistyötä kavereiden kanssa (salien ylläpito, valtaus- ja puolustus-taktiikat)
  • löytämään tutuilta kulmilta asioita ja yksityiskohtia, joita ei ennen tiennyt olevan olemassakaan (Jyväskylän Köhniössä on tähtitorni?!)

Sitten pitempi reportaasi kokemusta ja aloitusohjeita:

Pelissä ei ollut aloitusohjeita juuri nimeksikään ja mitä olen maailmalta lukenut, näin on laita myös virallisessa versiossa. Aikuisen apu ja netistä luetut vinkit ovat siis alkuun tarpeen.

Pelissä tehdään muutama valinta, jotka ovat peruuttamattomia. Näitä ovat

  • heti alussa pelaajan nimi (pitää olla yksilöllinen koko maailman mittakaavassa),
  • heti alussa pelaajan ulkoasu (jota voi muokata vähän),
  • heti alussa aloituspokemon (se on itse asiassa aika heikko ja tarpeeton),
  • myöhemmin kokemustasolla viisi valitaan tiimi – punainen, sininen tai keltainen. Sama tiimi on tärkeä valita kavereiden kesken jo etukäteen, tästä tarkemmin salitaistelukohdassa.

Peli alkaa siten, että ympärillä näkyy kolme aloituspokemonia – näistä voit valita yhden napattavaksi ja sen saatuasi muut katoavat.

Pelinäkymää (Mikkelin Visulahdesta, sen hoplopmaisen sisäleikkipaikan luota)

Pelinäkymää (Mikkelin Visulahdesta, sen hoplopmaisen sisäleikkipaikan luota)

Pelin näkymä tulee Google-mapsin tiedoista. Kun kävelet oikeasti, pelihahmo liikkuu gps-tietojen varassa kartalla. Alhaalla vasemmalla on pelihahmosi kuva ja kokemustaso, klikkaamalla sitä näet tietojasi ja ”journalin”, joka ei beta-versiossa toimi. (Ilmeisesti lopullisessa pelissä on oikea juoni, tarina, jonka vaihe paljastuisi tästä? Tosin vähän googlettamalla mistään juonesta ei löydy mitään vihiä. Eli vähän niin kuin Minecraft: peli antaa puitteet, pelaajan on itse keksittävä jutun juoni ja tarina.) Päivitys 19.7.: Journal tosiaan vain luetteloi tapahtumat, eli mitä pelissä on tehty. Mitään juonta ei pelissä ole, muuta kuin slogan ”Gotta catch ’em all!”

Keskellä alhaalla on pokepallon kuva, jota klikkaamalla näet:

  • Pokedexisi (mitä pokemoneja olet löytänyt sekä mitkä niiden tiedot ovat)
  • Kaupan (oikealla rahalla voisit ostaa poke-rahaa ja esineitä täältä, mutta näitä ei tarvita – ne vain helpottavat peliä. Hinnat ovat kuitenkin halpoja, joten itse ajattelin tarjota pojilleni mahdollisuutta valita karkkipäivän karkkien sijaan samalla rahalla poke-rahaa… :D)
  • Esineesi (kun nouset tasoja, saat laajemman valikoiman erilaisia esineitä. Näitä ovat muun muassa parannusjuomat ja lääkkeet pokemoneille, houkutteluvälineitä pokemoneille ja pokepalloja ja munanhautomissäiliöitä)
  • Pokemonisi – selaamalla sivulle näet munanäkymän. Munia saa myöhemmin pelissä ja ne voi laittaa hautumaan, eli niistä syntyy yllätyspokemoneja kun kävelykilometrit tulevat täyteen (2, 5 ja 10 km. Mitä pitempi matka, sitä parempi pokemon). Myöhemmin pelissä munia tuntuu kertyvän helposti täydet 9 kappaletta varastoon, joten ainoa oikean rahan arvoinen asia saattaa olla munanhauduttimien ostaminen, jotta voit hautoa niitä yhtä aikaa. Jos nyt rahaa haluaisi käyttää. Tosin ilmeisesti näitä hauduttimiakin voi löytää matkan varrelta.

Alhaalla oikealla näet laatikon, josta klikkaamalla näet, mitä pokemoneja on lähistöllä. Ensin näet vain harmaan hahmon, joka muuttuu värikuvaksi kun olet ensimmäisen kerran tavannut otuksen. Käpälät (0-3) hahmon alla kertovat, miten lähellä pokemon on. Kun pokemon löytyy, se pölähtää kartalle ja klikkaamalla sitä pääset nappaamaan sitä. Yleensä (poikkeus mainitaan myöhemmin) samat pokemonit joita sinä näet puhelimessa näkyvät myös toisten samassa pisteessä olevien puhelimissa samassa kohdassa! Päivitys 4.8.: Versiossa 0.31.0 nuo käpälät on poistettu, koska pelintekijöillä oli niissä ilmeisesti ongelmia. Toivottavasti palaavat joskus myöhemmässä versiossa. Ne kun ovat yksi hauskimpia pelin piirteitä! ”Kuumenee… kylmenee… kuumenee… polttaa!”

Pokemonin nappaus

Tämä kameranäkymä on kiva, mutta vähemmän akkua kuluttaa ja pokemonin saa helpommin kiinni, kun klikkaa tuolta oikealta ylhäältä tuon AR päälle.

Pokemon napataan klikkaamalla sitä, jolloin peli siirtyy ”nappausnäkymään” (kuvassa): pokemon on paikoillaan, mutta välillä heiluu ja hyppii ja väistelee heittoja. Pokemon yritetään napata heittämällä poke-pallo painamalla sitä ensin, jolloin rengas pokemonin ympärillä alkaa liikkua ja sitten vedetään sormella nopeasti pokemoniin päin yrittäen osua pallolla siihen. Ilmeisesti mitä pienempi tuo rengas on ja mitä paremmin heitto osuu siihen, sitä tehokkaampi heitto. Pokemon saattaa paeta pallosta, jolloin joudut heittämään uudestaan – ellei pokemon pakene ennen sitä.

Alussa nappaaminen on helppoa. Mitä isompi ja vahvempi pokemon on kyseessä, sitä vaikeampi sitä on napata. Vaikeusastetta kuvaa pokemonia ympäröivän renkaan muuttuminen keltaiseksi ja oranssiksi ja ilmeisesti punaiseksi. Myöhemmin pelissä saa esimerkiksi marjoja, joilla voi pokemoneja maanitella palloon.

Pokemonin saatuasi se lisätään tietoihisi uutena löydettynä pokemonina ja lisäksi lisätään pokemoneihisi, eli saat sen omaksesi. Pokemoneja voi olla 250. Nappaamisesta saat kokemuspisteitä, tähtipölyä ja kyseisen pokemontyypin ”karkkia”.

CP on combat power. Taistelussa käytännössä CP 10 ei tee mitään. Hyvä vahvuus riippuu vastustajista - aika äkkiä tulee vastaan saleilla CP 300-500 -vahvuisia otuksia.

CP on combat power. Taistelussa käytännössä CP 10 ei tee mitään. Hyvä vahvuus riippuu vastustajista – aika äkkiä tulee vastaan saleilla CP 300-500 -vahvuisia otuksia.

Miten näitä käytetään ja miten niitä kannattaa käyttää? Mikä on pelin tavoite? Kuten mainittua, ei beta-versiossa ole juonta. Joten seuraava on pohdintaa ja selostusta sekä vinkkejä puhtaasti pelimekaniikan kannalta.

Mitä korkeammalla tasolla pelaaja on, sitä parempia (vahvempia) pokemoneja hän tapaa, sitä enemmän erilaisia tavaroita hän voi saada ja hän voi käyttää saleja (taso viisi on alaraja tälle). Kaikista eniten kokemusta tulee uusien pokemonien löytämisestä, aika paljon näiden kehittämisestä uusiin olomuotoihinsa sekä munien hautomisesta. Toisin sanoen, ilmeisesti pelaajan ei tarvitse taistella lainkaan, mikäli tavoitteena on vain kaikkien pelin pokemonien löytäminen! (Beta-versiossa näitä on 133)

Pokemoniesi kehittäminen edellyttää tähtipölyä (kaikille pokemoneille yhteistä) sekä kyseisen lajityypin ”karkkia”. Molempia saa pokemoneja nappaamalla. Pokemoneja voi poistaa valitsemalla pokemonin, selaamalla sen tietojen alalaitaan ja painamalla transfer. Näin saat yhden pokemon-karkin. Kannattaako niitä poistaa tai kehittää riippuu tavoitteistasi ja taktiikoistasi. Jos haluat taistella, tarvitset paljon tasokkaita pokemoneja. Keräämällä paljon yleisimpiä ja kehityshinnaltaan halvimpia Pokemoneja, poistamalla niistä useimmat ja toisaalta kehittämällä muutamia parhaimpia niistä saat nopeasti pienen armeijan keskinkertaisia mököjä, joilla taistella. Samalla saat paljon kokemusta ja nouset kokemustasoja jolloin kohtaat vahvempia pokemoneja joita nappaamalla taas pärjäät paremmin. Esimerkiksi Pidgey kehittyy nopeasti Pidgeottoksi joka on aika hyvä pokemon alussa. Se voi vielä kehittyä vahvemmaksiksin. Poistamalla kaikki paitsi yhden kyseistä lajia taas keräät nopeammin vaaditut kehityspisteet kalliistakin pokemoneista ja sitten saatat saada taas harvinaisen pokemonin tietoihisi. Tosin näitä korkeampia kehitysmuotoja löytyy kyllä maastostakin, joten se ei ehkä kannata.

Aluksi kannattaa kulkea vaikka kotinurkilla ja tutkia lähimaastot ja etsiä peruspokemonit sieltä. Kannattaa käyttää heti tavaroista incense – pokemonit kertyvät puolen tunnin ajan nopeammin ja nouset nopeammin tasoja. Voit käyttää molemmat ja nousta nopeasti tasolle viisi, jolloin saat uuden incensen ilmaiseksi ja sitten pääset kokeilemaan salivalloituksia.

Poke-stopit ja salit

Matkustin bussilla Kangasniemen halki. Kuvassa näkymä kirkonkylältä. Siniset palikat ovat poke-stoppeja - pari salia näkyi vähän keskemmällä kylää.

Matkustin bussilla Kangasniemen halki. Kuvassa näkymä kirkonkylältä. Siniset palikat ovat poke-stoppeja. Keskellä ylhäällä näkyy tumman vihreällä puisto kirkonkylän keskustassa – hyvä paikka löytää pokemoneja. Yksi sali, linja-autoasema, näkyy oikealla ylhäällä kompassin takana.

Kartalla näkyy tumman vihreitä alueita puistoissa, joista löytyy erityisen hyvin pokemoneja. Lisäksi Google-mapsiin ilmeisesti merkittyihin ”kulttuurikohteisiin” on merkitty poke-stoppeja, joiden luokse menemällä ja painamalla saa poke-stopin näkymän, jota pyöräyttämällä saa yllätysesineitä (muista puhkoa pallot). Esineet ovat esimerkiksi pokepalloja, parannusruiskeita, pokemonin munia ynnä muuta, kokemustasostasi riippuen. Mikkeli, Kangasniemi ja Jyväskylä olivat täynnä näitä pisteitä ja niistä kertyi tavaraa enemmän kuin ehti kuluttaa, joten rahaa ei tosiaan tarvitse käyttää esimerkiksi pokepalloihin. Samoja pisteitä voi käyttää uudelleen jonkin ajan kuluttua (ilmeisesti vain 5 min!) ja jotkut pokepisteet tuottavat enemmän kuin toiset.

Tässä pyöräytetään Mikkelin keskustassa Mannerheimin patsaan poke-pistettä! Tuli +3 pokepalloa.

Tässä pyöräytetään Mikkelin keskustassa Mannerheimin patsaan poke-pistettä! Tuli +3 pokepalloa.

Eli pokepisteillä vierailulla saa tavaroita ja esimerkiksi munia, joita voi hauduttaa kulkemalla kilometrejä uusia pokemoneja etsien. Näin pelistä saa jo mukavan jutun tutkimalla uusia seutuja ja suunnittelemalla rutiinireittejä hyville pokemon-alueille ja poke-pisteille.

Ja sitten on ne salit. Ne näkyvät kartalla selkeästi ja niiden luona käydään menemällä niiden luo kartalla, ihan juurelle. Salit muodostuvat paikkoihin, joissa käy paljon ihmisiä. Näitä voi olla runsaasti  ja yleensä ne ovat loogisissa paikoissa (Mikkelin kirjasto, Kangasniemen bussiasema, Jyväskylän kompassi) mutta myös epäloogisissa paikoissa (Mikkelin ”tähtiportti”-liikenneympyrä, Lievestuoreen kupeessa hautausmaa, syrjäinen leikkipuisto Jyväskylässä, lähi-Siwa).

Kun ensimmäisen kerran käyt salilla kun tasosi on viisi tai suurempi, joudut valitsemaan joukkueesi (kolme väriä: sininen, punainen ja keltainen) ja pääset koettamaan.

Tässä tullaan ratkaisevaan vaiheeseen pelissä ja nyt meno muuttuu lopullisesti sosiaaliseksi. Eli ensin lyhyesti: jos Sali on valkoinen, voit ottaa sen haltuusi. Saat ilmaista kokemusta ja saat etua koko ajan kun sali on hallussasi. Joudut jättämään sinne yhden pokemonin suojelemaan salia ja kehittymään.

Salitaistelut ja tiimipelin tärkeys

Bussin pysähtyessä bussipysäkillä hyökkäsin paikalliselle salille. Hyvä salisijainti lieneekin vähän syrjäisempi, mikäli mielii välttyä valloittajilta.

Bussin pysähtyessä bussipysäkillä hyökkäsin paikalliselle salille. Hyvä salisijainti lieneekin vähän syrjäisempi, mikäli mielii välttyä valloittajilta.

Jos sali on vallattu ja omien käsissä, voit hyökätä sinne treenaamaan. Tällöin voittaessasi saat kehityspisteitä sekä salin kehityspisteitä (prestige) ja kun näitä on tarpeeksi niin salin taso nousee. Tällöin voit jättää oman pokemonin sinne puolustamaan aiemman/aiempien lisäksi. Hävitessäsi omalla salilla pokemonisi menettää elämää muttei ”pyörry” vaan parannussuihke riittää parantamaan. Jos hyökkäät eri väriselle salille kuin oman joukkueesi väri, saat kokeilla kuudella pokemonilla peräkkäin. Hävinneet pokemonit pitää herättää revive-esineellä. Voittaessasi saat kokemusta ja puolustajien salitaso laskee. Hyökätä voit useita kertoja ja jos salitaso laskee nollaan, muuttuu se harmaaksi ja voit ottaa sen itsellesi ja oman tiimisi värille.

Salien kautta siis pelataan muita pelaajia vastaan – tai pikemminkin näiden otuksia vastaan, koska puolustamisen hoitaa tuo otus itsenäisesti. Taistelu tapahtuu siten, että näpyttämällä vastustajaa hyökkäät, vetämällä sivuille torjut (vaikeaa ja usein tarpeetontakin) ja kun sininen energiapalkkisi on täynnä tai pykälän yli niin painamalla pohjassa vastustajaa käyttää pokemonisi super-liikkeen.

Tässä tulee sitten pelin toinen sosiaalinen juju. Ensimmäinen on tietysti se, että tietojen jakaminen siitä mistä löytyy mitäkin pokemoneja on tietysti kannattavaa. Mutta salien valloitus ja puolustus onnistuu parhaiten porukalla ja kaikki hyötyvät: salivaltaus kannattaa tehdä suunnitellusti siten, että ensin porukalla vuoron perään hyökätään sen taso nolliin ja sitten otetaan se siten, että heikoin ottaa sen ja vahvempi aina ”sparraa” sitä ja saadaan näin jengi sisälle. Lisäksi voi olla jokaisella ennalta suunniteltu vahva pokemon sinne siten, että niistä tulee yhteensä super-yhdistelmä. Eli että kaikki eivät ole vaikka kivi-tyypin pokemoneja, jolloin ne on helppo voittaa pelkillä vesi-tyypin pokemoneilla ja niin edelleen (lapsesi kertoo varmaan mieluusti, miten tämä toimii). Kun niistä ei kaikki näy ennakkoon niin hyökkääjä ei pysty suunnittelemaan hyökkäystä kokeilematta useasti (Päivitys 4.8.: Huomasin olleeni väärässä – kyllä ne salin kaikki pokemonit näkee kun avaa salin ja selaa niitä sormella sivuille päin – eli hyökkäysjärjestyksen voi suunnitella myös etukäteen!). Eli jos ensin on vahva psychic-tyypin pokemon joka hädin tuskin voitetaan, sitten tuleekin kivi-, sitten sähkö-pokemon ja niin edelleen. Ja tietysti monta vahvaa pokemonia on vaikeampi voittaa kuudella pokemonilla kuin yksi vahva.

Loppuyhteenveto:

Joten siinä se! Pokémon Go on ilmeisesti ladattavissa Suomessa joskus lähipäivinä Android-laitteille Play-kaupasta (iPhoneilla on tietysti sitten omat juttunsa – appstore mikä lie). Tämä on sitten se oikea https://play.google.com/store/apps/details?id=com.nianticlabs.pokemongo ja ei siis löydy vielä puhelimella Play-kaupasta Suomessa.

Peli tuntui toimivan kätevimmin Google-tilillä kirjautumalla. Pelihän sitten saa pääsyn Google-tietoihisi ja vie vastakauppana yksityistietosi, mutta nehän menetit mainostajille jo luotuasi Google-tilin aikoinaan…

Ja sitten kun peli Suomessa julkaistaan niin tutut isät ja äidit laitetaan Facebookiin salainen ryhmä ja jaetaan vinkit ja hiotaan yhteistyökuviot! 😀