Journalismi ja paikallisdemokratia syntyvät uudestaan kuin Feenix-lintu

Kuvassa heräävä paikallisjournalismi

Kuvassa heräävä paikallisjournalismi

Tänään luin hyvän ja herättävän kommenttipuheenvuoron, jossa yhdistyy muutama itseäni rassannut asia. Tekstissä YLEn Jari Korkki kertoo, kuinka eduskunnan puhemiehen sanoista luotiin (taas yhden kerran) käsittämätön some-kuohunta.

On journalisteja ja ”journalisteja”: toiset keskittyvät yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin ja toiset (itse synnyttämiinsä) kohuihin. Tässä tietysti on taustalla se usein huomautettu tosiasia, että kohu myy. Mutta minä väitän ja ennustan, että muutos on meneillään ja muutos on tulossa. Sosiaalisen median synnyttämä sosiaalinen emansipaatio aikaansaa paikallisdemokratian uuden kukoistuksen ja ihmisten uusrationalisoitumisen, joka sytyttää suomalaisen paikallisen vaikuttamisen vihdoinkin siihen ideaaliseen liekkiin, jota yhteiskuntamme ei vielä koskaan ole nähnytkään.

Vähän perusteluja moisille väitteille

Lyhyesti: Uusi yhteiskunnallinen todellisuutemme sosiaalisen median myötä on rikkonut yhteiskunnalliset hierarkiamme ja tehnyt meistä kaikista paljon aiempaa tasavertaisempia. Emme vain vielä ole tajunneet sitä.

En ole erityisemmin kiinnostunut tieteellisessä mielessä sosiaalisen median teorioista, koska olen pragmaatikko. Uskon jo käsillä olevan teoriaa, joka erittäin hyvin selittää ja ennustaa nykytilannettamme, eikä vastaan ole vielä tullut ilmiötä, josta olisin ollut täysin tyrmistynyt ja pihalla: ”että miten voi olla näin?!”.

Suurin yleiskäsitys, joka mielestäni selittää sosiaalisen median perimmäisen merkityksen, on niinkin vanha klassikko kuin Marshall McLuhan ja ”the medium is the message”. Tarkemmin sanottuna:

Käyttämämme media muodostaa sosiaalisen hierarkiamme, suhtautumisemme toisiin ihmisiin sekä jakaa vallan.

Massamedian aikakaudella journalisti oli portinvartija, jonka kautta eliitti puhui lehtien sivuilta passiivisille massoille. Sosiaalisen median aikakausi on rikkonut tämän kuvion. On tapahtunut todellinen emansipaatio, jossa passiivinen massa on muuttunut potentiaalisiksi subjekteiksi. Nykyisin todellakin kuka tahansa voi tehdä ja julistaa mitä vain ja saada miljoonayleisön. Hierarkiat romahtavat ja väki yhdenvertaistuu.

Kaikki tämä on mielestäni yhteiskunnalle valtavaa edistystä ja parempaa maailmaa. Mutta ei mikään ilmiö ole mustavalkoinen, pelkästään hyvä tai paha. Tasa-arvoistumisemme on johtanut myös yhteisen todellisuuden pirstaloitumiseen ja tätä kautta tehottomuuteen. Käytännössä: kun enää ei seurata vain lehtien sivuilta Kekkosta, vaan somesta serkkuja, työkavereita, julkkiksia ja mitä lie, omista alakulttuureista puhumattakaan, palaamme eräällä tapaa ajassa taaksepäin kyläyhteisömalliseen viestintää sen huonoinekin puolineen.

Miksi nyt sitten sosiaalinen media on täynnä törkyä, vihaa, purnausta ja tissiviihdettä? Koska vaikka todellisuutemme ja yhteiskunnan rakenteemme on perustavalla tavalla muuttunut, muuttuu kulttuuri paljon hitaammin. Asenteiltaan valtaosa väestä on edelleen passiivisia alamaisia, jotka odottavat kaiken olevan herrojen vastuulla ja odottavat asioiden kuuluvan heille ja heidän hoidettavikseen – he odottavat ylhäältäpäin saapuvaa, vastuusta vapauttavaa puhetta. Kun asiat ovatkin sekaisin, vaikuttaa maailma järjettömältä kaaokselta. Ihmiset eivät osaa tulkita sirpaloitunutta mediamaailmaa ja seuraavat passiivisena laumana sitä mitä tarjotaan, kimpoillen minne mihinkin.

Vaan ei kaikki, eikä pian niin monikaan, näin uskon. Sillä siitä huolimatta, että mediatodellisuutemme on ollut hierarkinen, on yhteiskuntamme oikeasti toimiva demokratia. Kuka tahansa voi vaikuttaa niin politiikkaan kuin elämäänsäkin ja toimia valtavasti paikallistasolla. Yksinkin pääsee pitkälle, mutta kun ymmärtää, että lähes kaikki tehokas työ vaatii isomman porukan toimintaa, alkaa tehokkaampi verkostoituminen ja vaikuttaminen. Olosuhteet mahtavalle paikallisdemokratialle ovat jo olemassa – olemme rakenteellisesti lain ja järjestelmien pohjalta lähtökohtaisesti avoin yhteiskunta. Mitä enää tarvitaan, on kulttuurin muuttuminen vastaamaan yhteiskunnallisen rakenteemme todellisuutta. Ja kyllä sekin muutos tapahtuu, koko ajan. Valtakunnallisella tasolla avoimuusopissa olivat tällä viikolla Valtionvarainministeriön virkamiehet, tästä otti varmasti oppia koko hallinto-Suomi.

Kansalaisten kulttuurin kannalta nykyinen pakolaiskriisi on onnenpotku. Yhteiskunnallisesti vakava ongelma pakottaa kulttuurinmuutokseen, kun asiat, ihmiset, asenteet ja ideologiat pakosti törmäävät. Tällaisissa törmäyksissä lähtökohtaisesti vahvemmilla on asiat, joita vallitseva rakenne tukee. Onneksi olemme koulutettua, tasa-arvoista ja fiksua kansaa, siksi emme suuressa mittakaavassa hölmöile yksilöinä. Sen sijaan luin Keskisuomalaisesta aamulla, että peräti 7 000 vapaaehtoista auttaa jatkuvasti pakolaisten vastaanottamisessa  – tämä on loistava esimerkki siitä, että yksilöt ovat tajunneet voivansa toimia ihan itse, mutta porukalla. Tällaiset kokemukset ja opit jäävät vaikuttamaan. Toimimisessa, ongelman ratkaisussa ja toiseuden kohtaamisessa tapahtuu hyviä asioita ja kokemuksia, jotka palkitsevat ja vievät eteenpäin. Esimerkiksi tämä:

Sitten on niitä ikävämpiä ilmiöitä. Väkivaltaisia iskuja turvapaikanhakijoita kohtaan ym. Mutta kuten sanoin, nämä ovat suomalaisilta harvinaisia yksilöiden hölmöilyjä. Sen sijaan saattaa tulla järkytyksenä, mutta minun mielestäni maahanmuuttajia vastaan tehdyt mielenosoitukset ja perussuomalaisten hallitusrooli ovat erinomaisia ja hyviä asioita. Kahdesta syystä:

Ensinnäkin asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Perussuomalaisten leiristä on tullut paljon asiallista ja hyvää huomiota muun muassa:

  • puhdas matematiikka: jos päivittäin tulee vähintään tietty määrä ihmisiä, tulee vuodessa porukkaa näin paljon. Kaikki tämä maksaa yhteensä näin paljon – onko meillä rakenteet ja muut asiat kunnossa hoitamaan nämä asiat?
  • järjestelmäkritiikki: moni nykyinen kotouttamistoimemme on tehotonta, kallista ja ihmisiä passivoivaa sekä alentavaa.
  • kulttuurikritiikki: on lapsivaimoja, naisia kohtaan täysin hyväksymättömiä asenteita ja sotarikollisia.

Nämä seikat ovat olennaisia asioita kriisin yhteiskunnallisessa ratkaisemisessa. Ja nämä huomiot tulevat esille, koska demokratiassa näitä ajatuksia saa esittää.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että ihmiset alkavat itse toimimaan. He pääsevät sanomaan, että heitä huolestuttaa vakavasti asiat ja että nykyinen kehitys uhkaa heille tärkeitä asioita. Ja he voivat tehdä tämän demokratian sallimin menetelmin. Aivan samoin kuin nuo SPR:ää auttavat, myös nuo mielenosoittajat ovat lähteneet ihan liikkeelle ja olemaan passiivisten kansalaisten sijaan aktiivisia kansalaisia.

Toiminnan kautta ihminen kehittyy. Niin perussuomalaiset kuin SPR:n vapaaehtoiset voivat oppia tapahtumien etenemisen ja yhteisen toiminnan kautta jotain aivan uutta, joka pistää heidän maailmankuvaansa myllerrykseen. Mutta ennen kaikkea: he oppivat, että voivat toimia ja heillä on käsissään valtaa vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen.

Ennustus:

Edellisten pohdintojen myötä siis ennustan: kiinnostus paikallisdemokratiaan tulee kasvamaan eksponentiaalisesti. Kuntien osallistavat ohjelmat tulevat kovaan käyttöön, nimenomaan kovaan, koska kritiikkiä ja runnomistakin tapahtuu. Demokratia.fi -portaalille tulee käymään samoin. Lisäksi paikallismedioiden kovalle, yhteiskunnallisesti merkittävälle ja poliittiselle sisällölle tulee kasvavaa kysyntää. Kysytyn paikallisen journalismin rooli tulee olemaan keskeinen ja se alkuperäinen: antaa yhteiskunnallisen, ongelmanratkaisukeskeisen keskustelun polttoaineeksi olennaista, faktapohjaista yhteiskunnallista tietoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s