Hankehakeminen tutkijoiden unelmoimisena

Nykyisenkaltainen yliopistoelämä on melkoisessa aallonpohjassa. Tutkijoiden ajasta menee valtava määrä hakiessa hankkeita, joita ei todennäköisesti edes saa. Tämä ulottuvuus on monesta melkoisen ahdistava.

Mutta ei sen tarvitse olla! Nyt Positive thinking ja Hakuna Matata kehiin! Viime yönä valvoin kolmeen ja laadin taas uutta hankehakemusta. Ei olisi ollut pakko hakea – jos tyytyisin siis siihen ajatukseen että ensi vuonna kun nykyinen hanke loppuu niin uusi ei alakaan. Olinpa tässä aikatauluttanut aikaa hakemuksen hiomiseen vaan eipä siitä tullut mitään, kun tuli sairastumisia.

Mutta enpä antanut sen masentaa. Viime yö oli mahtava. Luureista kuului sopivaa taustamusaa, 70-luvun progressiivista sci-fi-rockia ja UNELMOIN.

Väitän nimittäin, että hankehakemisessa on mahtavia ja tutkijoille terveellisiä ulottuvuuksia.

  1. Mikä olisi parasta? Ensinnäkin kun hankkeiden hakeminen on valtavan kilpailtua ja kaikenlaiset projektit raskaita, niin miksei sitä hakisi sellaista, joka on mielestäni oikein superhypertärkeää, mielenkiintoista ja jännää?
  2. Miten sen tekisin? Nyt kun hakemukseen laaditaan suunnitelma, niin pitää heti jo kehitellä, että miten tämän superhyperjännän idean nyt oikeasti toteuttaisin. ”Jos mulla olisi 500 000 euroa… ai että 10 000 liikenisi? No mitäs kaikkea sillä ehtisi…”
  3. Keitä mukaan messiin? Erityisesti tykkään hankkeista, joissa täytyy olla yhteistyökuviot jo valmiina. Se tarkoittaa, että hankehakemisesta tulee paitsi vieläkin työläämpää, niin myös hyödyllistä jo itsessään! Saan hyvän syyn lähestyä tutkimukseni olennaisia kohderyhmiä, kertoa/pitchata tutkimuksesta ja unelmoida YHDESSÄ, mitä kaikkea siistiä voitaisiinkaan tehdä. Tutkimus välittyy yhteiskuntaan jo etukäteen. Se on arvokasta jo itsessään!
  4. Hankehakeminen tuo unelmiin konkretiaa. Jos ihminen saisi kaikessa rauhassa tutkia tutkimuksiaan monta vuotta omassa kammiossaan, niin sehän voisi järkyttyä, kun ketään ei kiinnosta. Akateeminen unelmoija joutuu pohtimaan, että missä ajassa tekisin, missä, keiden kanssa, millä resursseilla ja sitten ennen kaikkea – miten saan tämän kaiken sellaiseen muotoon, että jotakuta kiinnostaisi ja sillä sitten vielä olisi jotain vaikutusta johonkin?

Loppujen lopuksi, tästäkään hankehakemuksesta ei todennäköisesti seuraa mitään. Vaan mitäpä hällä: sain rutkasti tosi hienoja ajatuksia, enkä malta odottaa, että pääsen tapaamaan niiden aihealueiden asiantuntijoita ja kohderyhmiä, että pääsisin kertomaan juttuni.

Mitä me voisimmekaan olla.

Niin mahtavia ideoita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s