Maagiset narut: Arvot ja odotukset

Väitän, että yhteisöviestintä on normatiivinen tiede. Se tarkoittaa, että tutkijat ottavat kantaa siihen, mikä on hyvä ja oikea tapa hoitaa organisaatioiden viestintää; mihin kannattaa kiinnittää huomiota; mikä on merkki siitä, että menee hyvin tai huonosti.

Usein toistetaan naureskellen, kuinka viestintätieteissä tulee aina tietyt trendit, jotka ovat välillä vallalla ja vaihtuvat sitten toisiin. Kuinka ensin puhuttiin imagosta, sitten toitotettiin maineesta, nyt tarkastellaan odotuksia. Mielestäni tässä ei ole kyse muotioikuista. Näen, että kyseessä on saman ilmiön tarkastelua, jossa ajan myötä pohtien, keskustellen ja uusin ottein yritetään löytää toimivampi näkökulma viestinnän hoitamiseen.

Viestintä on valtavan sekasotkuinen käsite, valtava naruvyyhti ja solmu, josta ei oikein tiedä, mistä päin sitä lähtisi avaamaan. Määrittelystä riippuen viestintä kattaa sanomia, tunteita, merkityksiä, kulttuuria, suhteita, vuorovaikutusta… Ja sitten käytännössä meillä on yhteisöviestijöitä, jotka ovat töissä jonkun organisaation parissa, ajassa ja paikassa, rajallisin resurssein. Heidän pitäisi osata sanoa, onko viestintä nyt kunnossa vai ei ja mitä sille pitäisi tehdä.

Tämä johtaa siihen, että voidakseen hallita tätä ilmiötä, eli jollain lailla ymmärtää sitä niin että hahmottaa tilanteen ja voisi toimia siten, että siitä seuraa hyvää… Tällöin on pakko rajata näkemystään siitä, mikä viestinnässä organisaation kannalta onkaan olennaista ja määritellä, millaista on hyvä viestintä.

Mikä on se yksi maaginen langanpätkä, jota nykäisemällä koko naruvyyhti aukeaa ja selviää somasti?

Nyt pinnalla: oleminen askeleen edellä

Imago on edelleen toimiva käsite. Se vain käsittelee asioita ja näkökantoja, jotka eivät yhteisöviestijöitä juuri nyt kiinnosta, esim. välitön mainonta ym. mielikuvat.

Mainekin on edelleen toimiva käsite. Sekin vain on relevantti vähemmän kiinnostaville asioille – pitkäaikaisille ja pysyville suhteille.

Nykyisin tarkastellaan hiki hatussa muutosta, myllerrystä ja äkillisiä rysähdyksiä. Miten voisimme valmistautua niihin ja selvitä voittajina?

Itse koen toimiviksi vastauksiksi näihin kysymyksiin kaksi käsitenäkökulmaa, joita pidän tällä hetkellä toimivimpina, lupaavimpina ja mielenkiintoisimpina – osittain siksi, että ne vaikuttavat tuoreilta.

Ensimmäinen on odotukset, eli jos selvitämme, mitä sidosryhmämme odottavat meiltä ja tulevalta saamme selville, miten he voisivat reagoida, kun tilanteet muuttuvat.

Toinen on arvot: Andrey Sirotkin tutki markkinoinnin väitöskirjassaan sähköisten pilvipalveluiden käyttäjäkokemuksia. Hän väittää, että sen sijaan että pohtisimme esimerkiksi asiakkaiden tarpeita, voisi suunnata katseen asiakkaiden arvoihin. Ensinnäkin hänen mukaansa ne voidaan niputtaa melko harvoihin kappaleisiin, ja sen lisäksi arvoihin keskittyvä ote on aidosti pro-aktiivinen: kun pureudutaan jäsenen/työntekijän/asiakkaan yms. arvoihin ja työskennellään niiden eteen, kyetään yllättämään tämä positiivisesti, olemaan askelen edellä.

Lähteitä:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s