Myynnin ja työn ytimessä ei ole raha

Tämä teksti on lauantaipäivän filosofointia minulle merkityksellisistä käsitteistä, kuten myyminen, työ ja raha. Pohdinnan taustalla on uskomukseni, että lähitulevaisuudessa kuukausipalkkatyö vuosia jatkuvassa, toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa on työntekijöiden vähemmistön ilo.

Käsitteet muuttuvat.

Tässä kuvassa myydään, vaan rahaa ei tästä löydy.

Tässä kuvassa myydään, vaan rahaa ei tästä löydy.

Paljon puhutaan myymisestä. Minäkin puhun paljon myymisestä. Että varsinkin kevytyrittäjän pitäisi myydä, myydä ja myydä. Mutta minusta myymiseen itseensä ei kuulu raha.

Määrittelen myymisen toimintana, jolla yritetään saada toinen ymmärtämään meidän tarjoamamme asia.

Oli sitten kyseessä idea, palvelu, tavara, hanke – tavoitteena on saada muut käsittämään sen hienous ja uskomaan siihen. Sitten he voivat olla valmiita maksamaan siitä, oppimaan sen, tavoittelemaan sitä tai toimimaan sen asian eteen. Mitä vain voi siis myydä. Mutta myymisestä seuraavat asiat, toivomamme asiat, kuten raha, tuki tai suosio, eivät ole myymisen ytimessä, eivätkä sille olennaisimpia.

Arvokkaampaa on, mikäli myyntimme kohde ymmärtää meitä, muttei siltikään lähde kelkkaamme. Koska tällöin asiassamme jokin mättää. Syy nihkeyteen on saatava selville ja arvokasta palautetta pohdittava – asiamme voi vaatia kehittelyä. Myyminen voi olla onnistunutta, vaikka ostamista siitä ei seuraisikaan.

Toimimattoman asian myyminen ei ole myymistä vaan huijaamista ja väärin.

Raha ei liity suoraan myyntiin. Raha on välinearvo, siis väline jonkin toteuttamiseen. Rahan rooli on mahdollistaa arvokkaan asian toteutuminen kestävästi. Toiminnan on voitava korvata kulut, elättää tekijänsä ja kehittyä paremmaksi. Muuten toiminta ei ole kestävää.

Raha ei ole myöskään työn ytimessä. Työnantaja ei anna rahaa, vaan työtä.

Työ (substantiivi) on ensisijaisesti ongelma, haaste, urakka. Homma, joka pitäisi hoitaa.

Työntekijä ei ole henkilö, joka saa palkkaa, vaan joka tekee sen työn. Raha tulee kuvioon vasta jälkikäteen, korvauksena työstä, jotta toiminta olisi kestävää.

Työ (verbi) on itseisarvo, mikäli se käsitetään toimintana, jolla järjestelmällisesti yritetään ratkaista elämän ongelmia ja parantaa elämänlaatua.

Näin käsitettynä työ on yhteiskunnan perusta. Työ ei tarkoita samaa kuin palkkatyö eikä varsinkaan samaa kuin kuukausipalkkainen palkkatyö toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työ on toimintaa, jolla yritetään saada jotain hoidettua.

Minä etsin töitä. Etsin siis ongelmia ja tarpeita, jotka osaan ratkaista, joissa voin auttaa. Joissa minusta on hyötyä, joissa toiminnallani on arvoa muille. Tällaisesta työstä kehtaan neuvotella myös korvauksen, joka korvaa kuluni, elättää ja auttaa kehittämään toimintaani. Mutta ensisijaisesti en etsi rahaa, vaan viestinnällisiä ongelmia. Mitä harmillisempia ja epämääräisempiä ne ovat, sen parempia. Minun tehtäväni on keksiä, miten niitä voisi hoitaa.

Tarkennan vielä, että minulla on juuri nyt töitä – päiväni ovat varatut ensi vuoden helmikuun loppuun saakka. Mutta minun on katsottava myös sen jälkeiseen aikaan. Lisäksi, vaikka saisin niin sanotun ”pysyvän” työpaikan, joka on toistaiseksi voimassa, etsisin silti jatkuvasti töitä. Koska maailma on muuttunut. Esimerkiksi kouluttautuminen on nykyisin elinikäistä oppimista, jatkuvaa kurssittautumista ja uuden opiskelua. Samoin uskon elinikäiseen työnhakuun. Työ on pirstaloitunut ja levällään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s