Tiedotteen laatimisesta osa 2: Toimittajien paheellisuudesta

Eikä mennyt kauaa kun jo piti kirjoittaa tarkentava blogaus. Edellinen postaukseni siis käsitteli Tiedotteen laatimista.

Ja tässä se tarkennus lyhyesti: toimitusten käytännöt eivät noudata journalistiikan ideaalia.

Ja sitten vähän pitemmälti. Eli keskustelu lähti liikkeelle huomiosta, että oppimateriaalissa sanotaan tiedotteen ominaisuuksiin kuuluvan, että se on hyvin lyhyt ja kattaa lähinnä sen hiotun, asiallisen uutiskärjen ja vähän päälle. Ja kuitenkin on esimerkiksi http://deski.fi ssä valmiita, pitkiä artikkeleita, jotka vielä menevät ihan hyvin läpi lehtiin sellaisinaankin. Missä vika?

No, se perinteinen tiedotteen tehtävä on ollut tarjota lyhyesti uutinen, tieto toimittajille, jotta he voisivat sen pohjalta tehdä jutun. Eli ideaali on, että toimittajat tekevät itse juttunsa, haastatellen ja kirjoittaen, ilman että suoraan laittavat yritysten tai viranomaisten kynästä tullutta tekstiä lehtiensä sivuille. Jotta olisi sellaista objektiivisuutta siinä. Mutta kun toimittajilla ei tänä sähköisenä aikakautena enää ole tähän aikaa, laatii moni suoraan tiedotteesta valmiin lehtijutun. Tällöin he tarvitsevat materiaalia, jota voi copy/pastettaa. Tällaiseen tyyliin on monet tiedotteet tehty esim. http://deski.fi/ -sivustolla. Ja ihan hyviä juttuja siellä onkin. Mutta mielestäni se ”oikeaoppinen” tyyli on tämä: itse tiedote on hyvin lyhyt, asiauutinen, ja siihen loppuun voi sitten laittaa linkin lisämateriaaliin, jossa voi olla vaikka valmis artikkeli toimitusten vapaaseen käyttöön. Ja mielellään paljon kaikkea muuta sälää.

Näin ne toimittajat, jotka pakosta joutuvat työssään copy/pastettamaan, voivat niin tehdä (joissakin toimituksissa, kuten ilmeisesti esim. Mashablessa, on toimittajilla jopa kuuden jutun päiväkiintiö), ja ne, jotka kykenevät tekemään juttunsa itse, voivat niin helpommin tehdä.

Siitä, juuri miten paljon toimitukset leikkaa/liimaavat paljastuu esimerkiksi tästä mainiosta Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimuksesta Leikkaa–liimaa-journalismia? Lisäksi ilmiön paheksuttavuuteen pohjautuu käsite churnalismi ja esimerkiksi http://churnalism.com/ on työkalu, johon voi pistää englanninkielisiä uutisia copy/pastella ja katsoa, miten yksi yhteen ne ovat tiedotteisiin (ja toisin päin).

Väitän, että viestinnän ammattilaisten eettinen, yhteiskunnallinen velvollisuus, on auttaa toimittajia toteuttamaan heidän arvokasta, journalistista tehtäväänsä. Eli vaikka journalismin kriisi mahdollistaakin juttujen saamisen lähes sellaisenaan lehteen, niin tätä mahdollisuutta ei saisi hyväksikäyttää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s